Jó 21
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs VC
VC Versão Católica
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Jó tomou então a palavra nestes termos:
2 "Kuulkaa, kuulkaa sanojani ja olkoon se minulle teiltä lohdutuksena!
2 Ouvi, ouvi minhas palavras, que eu tenha pelo menos esse consolo de vossa parte.
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
3 Permiti que eu fale; quando tiver falado, zombai à vontade.
4 Ihmisellekö minä valitan? Tai kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
4 É de um homem que me queixo? E como não hei de perder a paciência?
5 Kääntykää minuun, niin kauhistutte ja pankaa kätenne suullenne.
5 Olhai para mim; ireis ficar estupefactos, e poreis a mão sobre a boca.
6 Kun sitä ajattelen, pelästyn, ja vapina valtaa ruumiini:
6 Quando penso nisso, fico estarrecido, e todo o meu corpo treme.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa vahvistua voimassa?
7 Como é que os maus vivem, envelhecem, e cresce o seu vigor?
8 Heidän siemenensä on vankkana heidän edessään ja heidän jälkeläisensä heidän silmiensä alla.
8 Sua posteridade prospera diante deles, e seus descendentes sob seus olhos;
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana, eikä Jumalan ruoska ole heidän yllään.
9 sua casa é tranqüila, sem alarmes, a vara de Deus não os atinge.
10 Hänen sonninsa astuu eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä mene kesken.
10 Seu touro é cada vez mais fecundo, sua vaca dá cria sem nunca abortar.
11 Poikansa he laskevat ulos kuin lammaslauman, ja heidän lapsensa hyppelehtivät.
11 Deixam os filhos correr como carneiros, e os seus pequenos saltam e brincam.
12 He virittävät laulujaan tamburiinein ja lyyran kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
12 Cantam ao som do pandeiro e da cítara, divertem-se ao som da flauta.
13 He viettävät päivänsä onnessa, mutta hetkessä he ovat helvetissä.
13 Passam os dias na alegria, e descem tranqüilamente à região dos mortos.
14 He sanoivat Jumalalle: 'Mene pois luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
14 Ora, dizem a Deus: Afasta-te de nós, não queremos conhecer os teus caminhos;
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
15 quem é o Todo-poderoso para que o sirvamos? Que vantagem temos em lhe fazer orações?
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessään. Jumalattomien neuvo olkoon minusta kaukana.
16 A felicidade não está em suas mãos? Contudo, longe de mim esteja o modo de pensar dos ímpios!
17 Kuinka usein jumalattomien lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinka usein hän jakelee osat vihassaan?
17 Quantas vezes vemos apagar-se a lâmpada dos ímpios, e a ruína desabar sobre eles?
18 He ovat kuin tuulen viemät oljet, kuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa.
18 São eles como a palha ao sopro do vento, como a cinza tragada pelo turbilhão?
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon Jumala hänelle itselleen, että hän sen tuntee.
19 Deus {assim dizem}, reserva para os filhos o castigo do pai. Que ele mesmo o puna, para que o sinta!
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
20 Que veja com os próprios olhos a sua ruína, e ele mesmo beba da cólera do Todo-poderoso!
21 Sillä mitä hän välittää perheestään, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
21 Que se lhe dá do que será feito de sua casa depois dele, se o número de seus meses já está contado?
22 Jumalalleko on opetettava tietoa, hänelle, joka tuomitsee korkeatkin?
22 É a Deus, que se irá ensinar a sabedoria, a ele, que julga os seres superiores?
23 Toinen kuolee täysissä voimissaan, kaikessa rauhassa ja levossa.
23 Um morre no seio da prosperidade, plenamente feliz e tranqüilo,
24 Hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ydinrasvalla.
24 os flancos cobertos de gordura, e a medula dos ossos cheia de seiva;
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä saamatta maistaa onnea.
25 o outro morre com a amargura na alma, sem ter gozado a felicidade;
26 Yhdessä he panevat makaamaan multaan, ja madot peittävät heidät.
26 juntos se deitam na terra, e os vermes recobrem a ambos.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte minua sortaa.
27 Ah! conheço vossos pensamentos, os julgamentos iníquos que fazeis de mim.
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt ruhtinaan talo, missä teltta, jossa jumalattomat asuivat?'
28 Dizeis: Onde está a casa do tirano, onde está a tenda em que habitavam os ímpios?
29 niin ettekö ole kysyneet teitä kulkeneilta? Ettekö tunne heidän havaintojaan,
29 Não interrogastes os viajantes? Contestaríeis seus testemunhos?
30 että paha säästetään onnettomuuden päivälle, hänet kannetaan vihan päivään.
30 No dia da infelicidade o ímpio é poupado, no dia da cólera ele escapa.
31 Kuka ilmoittaa hänelle vasten kasvoja hänen tiensä, kuka kostaa hänelle hänen tekonsa?
31 Quem reprova diante dele o seu proceder, e lhe pede contas de seus atos?
32 Hänet viedään hautaan, ja hänen hautapaikkaansa vartioidaan.
32 Levam-no ao sepulcro, ficarão de vigília em sua câmara funerária.
33 Makeaa oli hänelle laakson multa. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessään, ja niitä, jotka ovat menneet hänen edellään, on suuri joukko.
33 Os torrões do vale são-lhe leves; todos os homens irão em sua companhia, e foram inumeráveis seus predecessores.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Vastauksistanne jää jäljelle pelkkä petos."
34 Que significam, pois, essas vãs consolações? Todas as vossas respostas são apenas perfídia.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 21, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.