Lamentações 3
Pyhä Raamattu (PR) vs NVI
1 Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt, Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla.
1 Eu sou o homem que viu a aflição trazida pela vara da sua ira.
2 Hän kuljetti minua, hän vei minut pimeään, pilkkopimeään.
2 Ele me impeliu e me fez andar na escuridão, e não na luz;
3 Hän on nostanut kätensä minua vastaan päivä päivältä yhä uudelleen.
3 sim, ele voltou sua mão contra mim vez após vez, o tempo todo.
4 Hän repi rikki ihoni, raateli lihani, murskasi kaikki luuni.
4 Fez que a minha pele e a minha carne envelhecessem e quebrou os meus ossos.
5 Hän rakensi varustuksia minua vastaan, ympäröi minut tuskan muurilla.
5 Ele me sitiou e me cercou de amargura e de pesar.
6 Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan, kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon.
6 Fez-me habitar na escuridão como os que há muito morreram.
7 Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon, hän pani minulle painavat kahleet.
7 Cercou-me de muros, e não posso escapar; atou-me a pesadas correntes.
8 Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani.
8 Mesmo quando chamo ou grito por socorro, ele rejeita a minha oração.
9 Hän tukki tieni kivenjärkäleillä, antoi minun kulkea harhaan.
9 Ele impediu o meu caminho com blocos de pedra; e fez tortuosas as minhas sendas.
10 Hän väijyi minua kuin karhu, kuin leijona piilopaikassaan.
10 Como um urso à espreita, como um leão escondido,
11 Hän eksytti minut tieltä, raateli minut, jätti hylättynä makaamaan.
11 arrancou-me do caminho e despedaçou-me, deixando-me abandonado.
12 Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa minua kohti.
12 Preparou o seu arco e me fez alvo de suas flechas.
13 Hän ampui minuun viinensä nuolet, lävisti rintani.
13 Atingiu o meu coração com flechas de sua aljava.
14 Minusta tuli kaiken kansan pilkka, ainainen ivan aihe.
14 Tornei-me motivo de riso de todo o meu povo; nas suas canções eles zombam de mim o tempo todo.
15 Hän syötti minulle katkeria yrttejä, juotti karvasta juomaa.
15 Fez-me comer ervas amargas e fartou-me de fel.
16 Hän polki minut maan tomuun, pani hampaani jauhamaan soraa.
16 Quebrou os meus dentes com pedras; e pisoteou-me no pó.
17 Minä kadotin onneni päivät, unohdin, millaista on elää rauhassa.
17 Tirou-me a paz; esqueci-me do que significa prosperidade.
18 — ausente —
18 Por isso digo: "Meu esplendor já se foi, bem como tudo o que eu esperava do Senhor".
19 Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.
19 Lembro-me da minha aflição e do meu delírio, da minha amargura e do meu pesar.
20 Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni.
20 Lembro-me bem disso tudo, e a minha alma desfalece dentro de mim.
21 Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä:
21 Todavia, lembro-me também do que pode dar-me esperança:
22 Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.
22 Graças ao grande amor do Senhor é que não somos consumidos, pois as suas misericórdias são inesgotáveis.
23 Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.
23 Renovam-se cada manhã; grande é a tua fidelidade!
24 — ausente —
24 Digo a mim mesmo: A minha porção é o Senhor; portanto, nele porei a minha esperança.
25 Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii.
25 O Senhor é bom para com aqueles cuja esperança está nele, para com aqueles que o buscam;
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.
26 é bom esperar tranqüilo pela salvação do Senhor.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
27 É bom que o homem suporte o jugo enquanto é jovem.
28 Istukoon hän yksin ja vaietkoon, kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,
28 Leve-o sozinho e em silêncio, porque o Senhor o pôs sobre ele.
29 painakoon suunsa tomuun -- ehkä on toivoa vielä.
29 Ponha o seu rosto no pó; talvez ainda haja esperança.
30 Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti ja ottakoon vastaan pilkan.
30 Ofereça o rosto a quem o quer ferir, e engula a desonra.
31 Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi.
31 Porque o Senhor não o desprezará para sempre.
32 Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa.
32 Embora ele traga tristeza, mostrará compaixão, tão grande é o seu amor infalível.
33 Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä.
33 Porque não é do seu agrado trazer aflição e tristeza aos filhos dos homens.
34 Kun kaikki vangiksi otetut murskataan jalkojen alle,
34 Esmagar com os pés todos os prisioneiros da terra,
35 kun ihmisen oikeus vääristetään Korkeimman silmien edessä,
35 negar a alguém os seus direitos, enfrentando o Altíssimo,
36 kun langetetaan väärä tuomio -- eikö Herra sitä näe?
36 impedir a alguém o acesso à justiça; não veria o Senhor tais coisas?
37 Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo?
37 Quem poderá falar e fazer acontecer, se o Senhor não o tiver decretado?
38 Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä?
38 Não é da boca do Altíssimo que vêm tanto as desgraças como as bênçãos?
39 Mitä syytä eloon jääneellä on valittaa? Hän kärsii syntiensä tähden.
39 Como pode um homem reclamar quando é punido por seus pecados?
40 Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo.
40 Examinemos e submetamos à prova os nossos caminhos, e depois voltemos ao Senhor.
41 Kohottakaamme nyt kätemme, kohottakaamme sydämemme taivasta kohti, Jumalan luo.
41 Levantemos o coração e as mãos para Deus, que está nos céus, e digamos:
42 Me olemme tehneet syntiä, kapinoineet sinua vastaan. Sinä et ole antanut anteeksi.
42 "Pecamos e nos rebelamos, e tu não nos perdoaste.
43 Sinä verhouduit vihaan ja vainosit meitä, surmasit säälimättä.
43 Tu te cobriste de ira e nos perseguiste, massacraste-nos sem piedade.
44 Sinä kätkeydyit pilveen, sen läpi ei rukous pääse.
44 Tu te escondeste atrás de uma nuvem para que nenhuma oração chegasse a ti.
45 Roskatunkioksi sinä teit meidät kaikkien kansojen keskelle.
45 Tu nos tornaste escória e refugo entre as nações.
46 Nyt kaikki vihollisemme irvistelevät meille.
46 Todos os nossos inimigos escancaram a boca contra nós.
47 Edessämme oli kauhu ja hauta, tuho kohtasi meidät.
47 Sofremos terror e ciladas, ruína e destruição".
48 Kyyneleet tulvivat silmistäni rakkaan kansani tuhon tähden.
48 Rios de lágrimas correm dos meus ohos porque o meu povo foi destruído.
49 Silmäni vuotavat lakkaamatta. Itkuni ei taukoa,
49 Meus olhos choram sem parar, sem nenhum descanso,
50 ennen kuin Herra katsoo taivaastaan ja näkee murheeni.
50 até que o Senhor contemple dos céus e veja.
51 Kun katselen kaupunkini tytärten tuskaa, sieluuni koskee.
51 O que eu enxergo enche-me a alma de tristeza, de pena de todas as mulheres da minha cidade.
52 Viholliseni pyydystivät minua kuin lintua, kiihkeästi, ilman syytä.
52 Aqueles que, sem motivo, eram meus inimigos caçaram-me como a um passarinho.
53 He syöksivät minut elävänä kuoppaan, he kivittivät minua.
53 Procuraram fazer minha vida acabar na cova e me jogaram pedras;
54 Kauhu tulvi pääni yli, minä ajattelin: loppuni on tullut.
54 as águas me encobriram a cabeça, e cheguei a pensar que o fim de tudo tinha chegado.
55 Herra, kuopan syvyydestä minä huudan sinun nimeäsi.
55 Clamei pelo teu nome, Senhor, das profundezas da cova.
56 Kuule ääneni! Älä sulje korviasi, kun anon apua ja pelastusta.
56 Tu ouviste o meu clamor: "Não feches os teus ouvidos aos meus gritos de socorro".
57 — ausente —
57 Tu te aproximaste quando a ti clamei, e disseste: "Não tenha medo".
58 Herra, sinä ajat minun asiaani, sinä lunastat minut.
58 Senhor, tu assumiste a minha causa; e redimiste a minha vida.
59 Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra. Hanki minulle oikeus.
59 Tu tens visto, Senhor, o mal que me tem sido feito. Toma a teu cargo a minha causa!
60 Sinä näet vihollisteni kostonhimon, kaikki heidän juonensa.
60 Tu viste como é terrível a vingança deles, todas as suas ciladas contra mim.
61 Herra, sinä kuulet, kun he herjaavat minua, näet heidän juonensa.
61 Senhor, tu ouviste os seus insultos, todas as suas ciladas contra mim,
62 Vastustajani ivaavat minua, puhuvat pahaa kaiket päivät.
62 aquilo que os meus inimigos sussurram e murmuram o tempo todo contra mim.
63 Katso heitä: missä ikinä he istuvat tai seisovat, he laulavat pilkkalauluja minusta.
63 Olha para eles! Sentados ou em pé, zombam de mim com as suas canções.
64 Herra, rankaise heitä heidän tekojensa mukaan.
64 Dá-lhes o que merecem, Senhor, conforme o que as suas mãos têm feito.
65 Sokaise heidän järkensä, kiroa heidät.
65 Coloca um véu sobre os seus corações e esteja a tua maldição sobre eles.
66 Aja heitä takaa vihassasi, Herra, hävitä heidät taivaasi alta.
66 Persegue-os com fúria e elimina-os de debaixo dos teus céus, ó Senhor.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Lamentações 3, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.