Lamentações 3
Pyhä Raamattu (PR) vs ACF
1 Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt, Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla.
1 Eu sou aquele homem que viu a aflição pela vara do seu furor.
2 Hän kuljetti minua, hän vei minut pimeään, pilkkopimeään.
2 Ele me guiou e me fez andar em trevas e não na luz.
3 Hän on nostanut kätensä minua vastaan päivä päivältä yhä uudelleen.
3 Deveras fez virar e revirar a sua mão contra mim o dia todo.
4 Hän repi rikki ihoni, raateli lihani, murskasi kaikki luuni.
4 Fez envelhecer a minha carne e a minha pele, quebrou os meus ossos.
5 Hän rakensi varustuksia minua vastaan, ympäröi minut tuskan muurilla.
5 Edificou contra mim, e me cercou de fel e trabalho.
6 Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan, kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon.
6 Assentou-me em lugares tenebrosos, como os que estavam mortos há muito.
7 Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon, hän pani minulle painavat kahleet.
7 Cercou-me de uma sebe, e não posso sair; agravou os meus grilhões.
8 Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani.
8 Ainda quando clamo e grito, ele exclui a minha oração.
9 Hän tukki tieni kivenjärkäleillä, antoi minun kulkea harhaan.
9 Fechou os meus caminhos com pedras lavradas, fez tortuosas as minhas veredas.
10 Hän väijyi minua kuin karhu, kuin leijona piilopaikassaan.
10 Fez-se-me como urso de emboscada, um leão em esconderijos.
11 Hän eksytti minut tieltä, raateli minut, jätti hylättynä makaamaan.
11 Desviou os meus caminhos, e fez-me em pedaços; deixou-me assolado.
12 Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa minua kohti.
12 Armou o seu arco, e me pôs como alvo à flecha.
13 Hän ampui minuun viinensä nuolet, lävisti rintani.
13 Fez entrar nos meus rins as flechas da sua aljava.
14 Minusta tuli kaiken kansan pilkka, ainainen ivan aihe.
14 Fui feito um objeto de escárnio para todo o meu povo, e a sua canção todo o dia.
15 Hän syötti minulle katkeria yrttejä, juotti karvasta juomaa.
15 Fartou-me de amarguras, embriagou-me de absinto.
16 Hän polki minut maan tomuun, pani hampaani jauhamaan soraa.
16 Quebrou com cascalho os meus dentes, abaixou-me na cinza.
17 Minä kadotin onneni päivät, unohdin, millaista on elää rauhassa.
17 E afastaste da paz a minha alma; esqueci-me do bem.
18 — ausente —
18 Então disse eu: Já pereceu a minha força, como também a minha esperança no Senhor.
19 Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.
19 Lembra-te da minha aflição e do meu pranto, do absinto e do fel.
20 Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni.
20 Minha alma certamente disto se lembra, e se abate dentro de mim.
21 Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä:
21 Disto me recordarei na minha mente; por isso esperarei.
22 Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.
22 As misericórdias do Senhor são a causa de não sermos consumidos, porque as suas misericórdias não têm fim;
23 Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.
23 Novas são cada manhã; grande é a tua fidelidade.
24 — ausente —
24 A minha porção é o Senhor, diz a minha alma; portanto esperarei nele.
25 Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii.
25 Bom é o Senhor para os que esperam por ele, para a alma que o busca.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.
26 Bom é ter esperança, e aguardar em silêncio a salvação do Senhor.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
27 Bom é para o homem suportar o jugo na sua mocidade.
28 Istukoon hän yksin ja vaietkoon, kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,
28 Assente-se solitário e fique em silêncio; porquanto Deus o pôs sobre ele.
29 painakoon suunsa tomuun -- ehkä on toivoa vielä.
29 Ponha a sua boca no pó; talvez ainda haja esperança.
30 Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti ja ottakoon vastaan pilkan.
30 Dê a sua face ao que o fere; farte-se de afronta.
31 Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi.
31 Pois o Senhor não rejeitará para sempre.
32 Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa.
32 Pois, ainda que entristeça a alguém, usará de compaixão, segundo a grandeza das suas misericórdias.
33 Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä.
33 Porque não aflige nem entristece de bom grado aos filhos dos homens.
34 Kun kaikki vangiksi otetut murskataan jalkojen alle,
34 Pisar debaixo dos seus pés a todos os presos da terra,
35 kun ihmisen oikeus vääristetään Korkeimman silmien edessä,
35 Perverter o direito do homem perante a face do Altíssimo,
36 kun langetetaan väärä tuomio -- eikö Herra sitä näe?
36 Subverter ao homem no seu pleito, não o veria o Senhor?
37 Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo?
37 Quem é aquele que diz, e assim acontece, quando o Senhor o não mande?
38 Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä?
38 Porventura da boca do Altíssimo não sai tanto o mal como o bem?
39 Mitä syytä eloon jääneellä on valittaa? Hän kärsii syntiensä tähden.
39 De que se queixa, pois, o homem vivente? Queixe-se cada um dos seus pecados.
40 Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo.
40 Esquadrinhemos os nossos caminhos, e provemo-los, e voltemos para o Senhor.
41 Kohottakaamme nyt kätemme, kohottakaamme sydämemme taivasta kohti, Jumalan luo.
41 Levantemos os nossos corações com as mãos para Deus nos céus, dizendo:
42 Me olemme tehneet syntiä, kapinoineet sinua vastaan. Sinä et ole antanut anteeksi.
42 Nós transgredimos, e fomos rebeldes; por isso tu não perdoaste.
43 Sinä verhouduit vihaan ja vainosit meitä, surmasit säälimättä.
43 Cobriste-te de ira, e nos perseguiste; mataste, não perdoaste.
44 Sinä kätkeydyit pilveen, sen läpi ei rukous pääse.
44 Cobriste-te de nuvens, para que não passe a nossa oração.
45 Roskatunkioksi sinä teit meidät kaikkien kansojen keskelle.
45 Como escória e refugo nos puseste no meio dos povos.
46 Nyt kaikki vihollisemme irvistelevät meille.
46 Todos os nossos inimigos abriram contra nós a sua boca.
47 Edessämme oli kauhu ja hauta, tuho kohtasi meidät.
47 Temor e laço vieram sobre nós, assolação e destruição.
48 Kyyneleet tulvivat silmistäni rakkaan kansani tuhon tähden.
48 Torrentes de água derramaram os meus olhos, por causa da destruição da filha do meu povo.
49 Silmäni vuotavat lakkaamatta. Itkuni ei taukoa,
49 Os meus olhos choram, e não cessam, porque não há descanso,
50 ennen kuin Herra katsoo taivaastaan ja näkee murheeni.
50 Até que o Senhor atente e veja desde os céus.
51 Kun katselen kaupunkini tytärten tuskaa, sieluuni koskee.
51 Os meus olhos entristecem a minha alma, por causa de todas as filhas da minha cidade.
52 Viholliseni pyydystivät minua kuin lintua, kiihkeästi, ilman syytä.
52 Como ave me caçam os que, sem causa, são meus inimigos.
53 He syöksivät minut elävänä kuoppaan, he kivittivät minua.
53 Cortaram-me a vida na masmorra, e lançaram pedras sobre mim.
54 Kauhu tulvi pääni yli, minä ajattelin: loppuni on tullut.
54 águas correram sobre a minha cabeça; eu disse: Estou cortado.
55 Herra, kuopan syvyydestä minä huudan sinun nimeäsi.
55 Invoquei o teu nome, Senhor, desde a mais profunda masmorra.
56 Kuule ääneni! Älä sulje korviasi, kun anon apua ja pelastusta.
56 Ouviste a minha voz; não escondas o teu ouvido ao meu suspiro, ao meu clamor.
57 — ausente —
57 Tu te aproximaste no dia em que te invoquei; disseste: Não temas.
58 Herra, sinä ajat minun asiaani, sinä lunastat minut.
58 Pleiteaste, Senhor, as causas da minha alma, remiste a minha vida.
59 Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra. Hanki minulle oikeus.
59 Viste, Senhor, a injustiça que me fizeram; julga a minha causa.
60 Sinä näet vihollisteni kostonhimon, kaikki heidän juonensa.
60 Viste toda a sua vingança, todos os seus pensamentos contra mim.
61 Herra, sinä kuulet, kun he herjaavat minua, näet heidän juonensa.
61 Ouviste a sua afronta, Senhor, todos os seus pensamentos contra mim,
62 Vastustajani ivaavat minua, puhuvat pahaa kaiket päivät.
62 Os lábios dos que se levantam contra mim e os seus desígnios me são contrários todo o dia.
63 Katso heitä: missä ikinä he istuvat tai seisovat, he laulavat pilkkalauluja minusta.
63 Observa-os ao assentarem-se e ao levantarem-se; eu sou a sua música.
64 Herra, rankaise heitä heidän tekojensa mukaan.
64 Tu lhes darás recompensa, Senhor, conforme a obra das suas mãos.
65 Sokaise heidän järkensä, kiroa heidät.
65 Tu lhes darás ânsia de coração, maldição tua sobre eles.
66 Aja heitä takaa vihassasi, Herra, hävitä heidät taivaasi alta.
66 Na tua ira os perseguirás, e os destruirás de debaixo dos céus do Senhor.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Lamentações 3, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.