Lamentações 3
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs VC
VC Versão Católica
1 Minä olen mies, joka olen nähnyt kurjuutta hänen vihastuksensa vitsan alla.
1 Eu sou o homem que conheceu a dor, sob a vara de seu furor.
2 Hän on ajanut ja kuljettanut minut pimeyteen eikä valkeuteen.
2 Conduziu-me e me fez caminhar nas trevas e não na claridade.
3 Juuri minua vastaan hän on kääntänyt kätensä kaiken päivää.
3 Ele não cessa de voltar a mão todos os dias contra mim.
4 Hän on kalvanut lihani ja nahkani ja musertanut luuni.
4 Consumiu minha carne e minha pele, partiu meus ossos.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
5 Em torno de mim acumulou veneno e dor.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä kuin entisajan kuolleet.
6 Fez-me morar nas trevas como os mortos do tempo antigo.
7 Hän on tehnyt muurin ympärilleni, niin etten pääse ulos. Hän on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
7 Cercou-me com muralhas sem saída, carregou-me de pesados grilhões.
8 Vaikka itken ja huudan apua, hän vaientaa rukoukseni.
8 Não obstante meus gritos e apelos sufocou a minha prece!
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt teilleni muurin ja mutkistanut polkuni.
9 Fechou-me a vereda com pedras e obstruiu o meu caminho.
10 Vaaniva karhu hän on ollut minulle, piilossa väijyvä leijona.
10 Foi ele para mim qual urso de emboscada, qual leão traiçoeiro.
11 Hän on vienyt harhaan tieni, repinyt minut kappaleiksi ja tehnyt minut autioksi.
11 Desviou-me para me dilacerar, deixando-me no abandono.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
12 Retesou o arco e me tomou para alvo de suas setas.
13 Hän on ampunut munuaisiini viinensä lapset.
13 Cravou em meus rins as flechas de sua aljava.
14 Minusta on tullut koko kansalleni naurun ja heidän jokapäiväisen pilkkalaulunsa aihe.
14 Tornei-me escárnio do meu povo, objeto constante de suas canções.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
15 Saturou-me de amarguras, saciou-me de absinto.
16 Hän on murskannut hampaani soralla painaessaan minut alas tomuun.
16 Quebrou-me os dentes com cascalhos, mergulhou-me em cinzas.
17 Sinä olet syössyt sieluni pois rauhasta, olen unohtanut, mitä on onni.
17 A paz foi roubada de minha alma, nem sei mais o que é felicidade.
18 Sanon: mennyt on voimani ja toivoni Herraan.
18 E eu penso: perdi minha força e minha esperança no Senhor.
19 Muista, kuinka kurja ja hylätty olen, minulle on juotettu koiruohoa ja myrkkyä.
19 A lembrança de meus tormentos e minhas misérias é para mim absinto e veneno.
20 Sitä muistellessani sieluni vajoaa alas.
20 A pensar nisso sem cessar, minha alma desfalece dentro de mim.
21 Tämän panen sydämelleni, sen tähden odotan.
21 Eis, porém, o que vou tomar a peito para recuperar a esperança.
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
22 É graças ao Senhor que não fomos aniquilados, porque não se esgotou sua piedade.
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
23 Cada manhã ele se manifesta e grande é sua fidelidade.
24 Minun osani on Herra, sanoo sieluni. Sen tähden odotan häntä.
24 Disse-me a alma: o Senhor é minha partilha, e assim nele confio.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sielulle, joka häntä etsii.
25 O Senhor é bom para quem nele confia, para a alma que o procura.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
26 Bom é esperar em silêncio o socorro do Senhor.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
27 É bom para o homem carregar seu jugo na mocidade.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on pannut sen hänen päällensä.
28 Permaneça só e em silêncio, quando Deus lho determinar!
29 Laskekoon suunsa tomuun – ehkä on toivoa.
29 Leve sua boca ao pó; haverá, talvez, esperança?
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon häväistystä kylliksi.
30 Estenda a face a quem o fere, e se farte de opróbrios!
31 Sillä Herra ei hylkää iankaikkisesti,
31 Porque o Senhor não repele para sempre.
32 vaan jos hän on saattanut murheelliseksi, hän osoittaa laupeutta suuressa armossaan.
32 Após haver afligido, ele tem piedade, porque é grande sua misericórdia.
33 Sillä hän ei vaivaa sydämensä halusta eikä murehduta ihmislapsia.
33 Não lhe alegra o coração humilhar e afligir os homens.
34 Kun jalkojen alle murskataan kaikki vangit maassa,
34 Calcar aos pés todos os cativos da terra;
35 kun väännetään miehen oikeus Korkeimman kasvojen edessä,
35 violar o direito de um homem à face do Altíssimo;
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan – eikö Herra näkisi sitä?
36 lesar os direitos de outros... Não vê tudo isso o Senhor?
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, mitä Herra ei ole käskenyt?
37 De quem se executa a ordem, sem que Deus a ordene?
38 Korkeimman suusta lähtee paha ja hyvä.
38 Não é da boca do Altíssimo que procedem males e bens?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, tuskitelkoon mies syntiensä tähden?
39 De que pode o homem em vida queixar-se? Que cada um se queixe de seus pecados.
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran luo.
40 Examinemos, escrutemos o nosso proceder, e voltemos para o Senhor.
41 Kohottakaamme sydämemme ja kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
41 Elevemos os corações, tanto quanto as mãos, para Deus lá nos céus.
42 Me olimme luopuneet pois ja olleet kapinalliset. Sinä et ole antanut anteeksi.
42 Pecamos, recalcitramos, e não nos perdoastes.
43 Sinä peitit itsesi vihaan, ajoit meitä takaa, surmasit etkä säälinyt.
43 Cobristes-vos de cólera para nos perseguir. Matastes sem piedade.
44 Sinä olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse läpi.
44 Numa nuvem vos envolvestes para impedir que a prece a atravessasse.
45 Tunkioksi ja hylkytavaraksi sinä olet meidät tehnyt kansakuntien joukossa.
45 E de nós fizestes raspas, refugo das nações.
46 Kaikki vihamiehemme ovat avanneet suunsa meitä vastaan.
46 Contra nós abrem a boca todos os nossos inimigos.
47 Osaksemme ovat tulleet kauhu ja kuoppa, autius ja hävitys.
47 Fosso e terror - é o nosso quinhão, com ruínas e desolação.
48 Vesipurot juoksevat silmistäni tyttären, kansani, sortumisen tähden.
48 Rios de lágrimas correm-me dos olhos, por causa da ruína da filha de meu povo.
49 Silmäni vuotaa lakkaamatta, taukoamatta,
49 Não cessam meus olhos de chorar, porque não cessa {a desgraça},
50 kunnes Herra katsoo ja näkee taivaasta.
50 até que do alto dos céus o Senhor desça seu olhar.
51 Silmäni tuottaa tuskaa sielulleni kaikkien kaupunkini tyttärien tähden.
51 Minha alma se amargura, ao ver todas as filhas da minha cidade.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka ovat syyttä vihamiehiäni.
52 Caçaram-me como a um pardal os que, sem razão, me odeiam.
53 He sulkivat kuoppaan elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
53 Quiseram precipitar-me no fosso rolando uma pedra sobre mim.
54 Vedet tulvivat pääni yli. Sanoin: olen hukassa.
54 Acima de mim subiam as águas: Estou perdido!, exclamei.
55 Minä huusin, Herra, syvältä kaivosta nimeäsi.
55 Invoquei, Senhor, o vosso nome do profundo fosso.
56 Kuulit huutoni. Älä peitä korvaasi huudoltani äläkä huokaukseltani.
56 Ouvistes-me gritar: Não aparteis do meu chamado o vosso ouvido.
57 Olit läsnä silloin, kun sinua huusin. Sanoit: "Älä pelkää."
57 E vós viestes no dia em que vos invoquei e dissestes: Não tenhas medo!
58 Sinä, Herra, ajoit sieluni asian ja lunastit henkeni.
58 Defendestes, Senhor, a minha causa, e minha vida resgatastes.
59 Olethan nähnyt, Herra, kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
59 Vistes, Senhor, o mal que me fizeram: fazei-me justiça.
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonsa ja kaikki heidän juonensa minua vastaan.
60 Vós vedes seus projetos vingativos e suas tramas contra mim.
61 Olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra ja kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 Senhor, ouvistes suas injúrias e todos os seus conluios contra mim;
62 Minun vastustajieni huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
62 As palavras de meus inimigos e o que sem cessar estão tramando contra mim.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heille pilkkalauluna.
63 Observai-os: sentados ou de pé, fazem de mim objeto de suas canções.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
64 Dai-lhes, Senhor, a paga, o que merece o seu proceder.
65 Anna heille pelko sydämeen, ja kohdatkoon heitä kirouksesi.
65 Cegai-lhes o coração; feri-os com a vossa maldição;
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
66 persegui-os com vossa cólera, e exterminai-os do nosso universo, Senhor!
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Lamentações 3, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.