Lamentações 3
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs ARIB
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
1 Eu sou o homem que viu a aflição causada pela vara do seu furor.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
2 Ele me guiou e me fez andar em trevas e não na luz.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
3 Deveras fez virar e revirar a sua mão contra mim o dia todo.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
4 Fez envelhecer a minha carne e a minha pele; quebrou-me os ossos.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
5 Levantou trincheiras contra mim, e me cercou de fel e trabalho.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
6 Fez-me habitar em lugares tenebrosos, como os que estavam mortos há muito.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
7 Cercou-me de uma sebe de modo que não posso sair; agravou os meus grilhões.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
8 Ainda quando grito e clamo por socorro, ele exclui a minha oração.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
9 Fechou os meus caminhos com pedras lavradas, fez tortuosas as minhas veredas.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
10 Fez-se-me como urso de emboscada, um leão em esconderijos.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
11 Desviou os meus caminhos, e fez-me em pedaços; deixou-me desolado.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
12 Armou o seu arco, e me pôs como alvo à flecha.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
13 Fez entrar nos meus rins as flechas da sua aljava.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
14 Fui feito um objeto de escárnio para todo o meu povo, e a sua canção o dia todo.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
15 Encheu-me de amarguras, fartou-me de absinto.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
16 Quebrou com pedrinhas de areia os meus dentes, cobriu-me de cinza.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
17 Alongaste da paz a minha alma; esqueci-me do que seja a felicidade.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
18 Digo, pois: Já pereceu a minha força, como também a minha esperança no Senhor.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
19 Lembra-te da minha aflição e amargura, do absinto e do fel.
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
20 Minha alma ainda os conserva na memória, e se abate dentro de mim.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
21 Torno a trazer isso à mente, portanto tenho esperança.
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
22 A benignidade do Senhor jamais acaba, as suas misericórdias não têm fim;
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
23 renovam-se cada manhã. Grande é a tua fidelidade.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
24 A minha porção é o Senhor, diz a minha alma; portanto esperarei nele.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
25 Bom é o Senhor para os que esperam por ele, para a alma que o busca.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
26 Bom é ter esperança, e aguardar em silêncio a salvação do Senhor.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
27 Bom é para o homem suportar o jugo na sua mocidade.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
28 Que se assente ele, sozinho, e fique calado, porquanto Deus o pôs sobre ele.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
29 Ponha a sua boca no pó; talvez ainda haja esperança.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
30 Dê a sua face ao que o fere; farte-se de afronta.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
31 Pois o Senhor não rejeitará para sempre.
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
32 Embora entristeça a alguém, contudo terá compaixão segundo a grandeza da sua misericórdia.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
33 Porque não aflige nem entristece de bom grado os filhos dos homens.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
34 Pisar debaixo dos pés a todos os presos da terra,
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
35 perverter o direito do homem perante a face do Altíssimo,
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
36 subverter o homem no seu pleito, não são do agrado do senhor.
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
37 Quem é aquele que manda, e assim acontece, sem que o Senhor o tenha ordenado?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
38 Não sai da boca do Altíssimo tanto o mal como o bem?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
39 Por que se queixaria o homem vivente, o varão por causa do castigo dos seus pecados?
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
40 Esquadrinhemos os nossos caminhos, provemo-los, e voltemos para o Senhor.
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
41 Levantemos os nossos corações com as mãos para Deus no céu dizendo;
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
42 Nós transgredimos, e fomos rebeldes, e não perdoaste,
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
43 Cobriste-te de ira, e nos perseguiste; mataste, não te apiedaste.
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
44 Cobriste-te de nuvens, para que não passe a nossa oração.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
45 Como escória e refugo nos puseste no meio dos povos.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
46 Todos os nossos inimigos abriram contra nós a sua boca.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
47 Temor e cova vieram sobre nós, assolação e destruição.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
48 Torrentes de águas correm dos meus olhos, por causa da destruição da filha do meu povo.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
49 Os meus olhos derramam lágrimas, e não cessam, sem haver intermissão,
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
50 até que o Senhor atente e veja desde o céu.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
51 Os meus olhos me afligem, por causa de todas as filhas da minha cidade.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
52 Como ave me caçaram os que, sem causa, são meus inimigos.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
53 Atiraram-me vivo na masmorra, e lançaram pedras sobre mim.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
54 Águas correram sobre a minha cabeça; eu disse: Estou cortado.
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
55 Invoquei o teu nome, Senhor, desde a profundeza da masmorra.
56 — ausente —
56 Ouviste a minha voz; não escondas o teu ouvido ao meu suspiro, ao meu clamor.
57 — ausente —
57 Tu te aproximaste no dia em que te invoquei; disseste: Não temas.
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
58 Pleiteaste, Senhor, a minha causa; remiste a minha vida.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
59 Viste, Senhor, a injustiça que sofri; julga tu a minha causa.
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
60 Viste toda a sua vingança, todos os seus desígnios contra mim.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 Ouviste as suas afrontas, Senhor, todos os seus desígnios contra mim,
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
62 os lábios e os pensamentos dos que se levantam contra mim o dia todo.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
63 Observa-os ao assentarem-se e ao levantarem-se; eu sou a sua canção.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
64 Tu lhes darás a recompensa, Senhor, conforme a obra das suas mãos.
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
65 Tu lhes darás dureza de coração, maldição tua sobre eles.
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
66 Na tua ira os perseguirás, e os destruirás de debaixo dos teus céus, ó Senhor.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Lamentações 3, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.