Jó 6
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs BKJ
BKJ BKJ
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Mas Jó respondeu e disse:
2 "Oi, jospa suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
2 Oh! Se a minha dor fosse minuciosamente pesada, e a minha calamidade juntamente se pusesse na balança!
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka. Sen tähden sanani menevät hukkaan.
3 Pois agora seria mais pesada do que a areia dos mares; portanto minhas palavras são engolidas.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun, henkeni juo niiden myrkkyä ja Jumalan kauhut ahdistavat minua.
4 Porque as flechas do Todo-Poderoso estão em mim, e o meu espírito suga o seu veneno, os terrores de Deus se posicionam contra mim.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
5 Acaso o jumento selvagem zurra quando come grama? Ou abaixa-se o boi sobre seu feno?
6 Voiko mautonta syödä ilman suolaa, ja onko munanvalkuaisessa makua ilman suolaa?
6 Pode aquilo que é insípido ser comido sem sal? Ou há algum gosto na clara do ovo?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen. Se on minulle kuin saastainen ruoka.
7 As coisas que minha alma se recusou a tocar são como meu alimento nauseabundo.
8 Oi, jospa pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi, mitä häneltä toivon!
8 Oh, se eu pudesse ter meu pedido, e se Deus me concedesse a coisa pela qual anseio!
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
9 Que satisfizesse a Deus me destruir; que ele soltasse a sua mão, e me cortasse fora!
10 Vielä olisi lohdutuksenani ja iloitsisin ahdistuksessani, ettei hän säästäisi minua, sillä enhän ole kätkenyt Pyhän sanoja.
10 Então eu ainda teria consolo; sim, eu me endureceria na dor; que ele não me poupe, porque eu não escondi as palavras daquele que é Santo.
11 Mikä on voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että sieluni olisi kärsivällinen?
11 Qual é a minha força, para que eu devesse ter esperança? E qual é o meu fim, para que eu devesse prolongar minha vida?
12 Onko voimani vahva kuin kivi, onko ruumiini vaskea?
12 É a minha força a força das pedras? Ou é a minha carne de bronze?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, ja enkö voi enää mitään?
13 Não está a minha ajuda em mim? Foi a sabedoria levada para longe de mim?
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hylännyt Kaikkivaltiaan pelon.
14 Ao que está aflito, a compaixão deve ser mostrada por seu amigo; ainda que ele abandone o temor do Todo-Poderoso.
15 Veljeni ovat petolliset kuin purot, kuin purojen uomat, jotka juoksevat kuiviin.
15 Meus irmãos me trataram enganosamente como um ribeiro, e como a corrente dos ribeiros eles passam distante;
16 Ne ovat sohjosta sameat, ja lumi ne peittää.
16 que são escurecidos pela razão do gelo, e onde se esconde a neve;
17 Auringon paahteessa ne ehtyvät ja häviävät paikaltaan helteen tullen.
17 no tempo em que ficam quentes, desaparecem; quando está quente, são consumidos de seu lugar.
18 Niiden juoksu-urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
18 As veredas dos seus caminhos são desviadas; eles vão ao nada e perecem.
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban karavaanit odottivat niitä.
19 As tropas de Tema olharam; as companhias de Sabá esperaram por eles.
20 Ne, jotka niihin luottavat, joutuvat häpeään ja pettyvät perille tullessaan.
20 Eles foram confundidos porque haviam tido esperança; eles vieram de lá e foram envergonhados.
21 Te olette nyt tyhjän veroiset: te näitte kauhun ja pelästyitte.
21 Porque agora sois nada; vistes um terror, e temeis.
22 Olenko sanonut: 'Tuokaa minulle ja suorittakaa varoistanne lahjus puolestani,
22 Disse eu: Trazei a mim; ou da vossa subsistência subornai a meu favor?
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
23 Ou, livrai-me da mão do inimigo? Ou, resgatai-me da mão do opressor?
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen, ja neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
24 Ensinai-me, e eu reterei a minha língua; e fazei-me entender onde eu tenho errado.
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
25 Quão convincentes são as palavras certas! Mas o que vossa argumentação reprova?
26 Te mietitte sanoja nuhdellaksenne? Tuuleen häipyvät epätoivon sananne.
26 Imaginai reprovar as palavras e os discursos de quem está desesperado, que são como vento?
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
27 Sim, oprimis o órfão, e cavais uma cova para o seu amigo.
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun. En totisesti valehtele vasten kasvojanne.
28 Agora, portanto, esteja satisfeito; olhai para mim, porque vos é evidente se minto.
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko. Palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
29 Retornai, vos rogo, não haja iniquidade; sim, retornai novamente; minha justiça está nisso.
30 Olisiko kielelläni vääryys? Eikö kitalakeni tuntisi, mikä on turmioksi?"
30 Há iniquidade na minha língua? Não consegue o meu paladar distinguir coisas perversas?
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 6, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.