Salmos 109
Pyhä Raamattu (PR) vs VC
1 Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. Jumala, sinä jota ylistän, älä enää vaikene!
1 Ao mestre de canto. Salmo de Davi. Ó Deus de meu louvor, não fiqueis insensível,
2 Minun vainoojani ovat avanneet suunsa, nuo jumalattomat ja petturit! He puhuvat minulle valheita.
2 porque contra mim se abriu boca ímpia e pérfida.
3 Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja ja hyökkäävät syyttä minua vastaan.
3 Falaram-me com palavras mentirosas, com discursos odiosos me envolveram; e sem motivo me atacaram.
4 He palkitsevat ystävyyteni syytöksin. En ole tehnyt mitään pahaa!
4 Em resposta ao meu afeto me acusaram. Eu, porém, orava.
5 He maksavat hyvän pahalla, ystävyyteni vihalla.
5 Pagaram-me o bem com o mal, e o amor com o ódio.
6 Pane ankara syyttäjä vastustajani kimppuun, pane armoton mies todistamaan häntä vastaan!
6 Suscitai contra ele um ímpio, levante-se à sua direita um acusador.
7 Kun hänen asiansa on oikeudessa, hänet tuomittakoon syylliseksi, hänen rukouksensakin katsottakoon pahaksi teoksi.
7 Quando o julgarem, saia condenado, e sem efeito o seu recurso.
8 Vähiin jääkööt hänen elämänsä päivät, toinen ottakoon hänen työnsä ja toimensa.
8 Sejam abreviados os seus dias, tome outro o seu encargo.
9 Jääkööt hänen lapsensa orvoiksi, jääköön hänen vaimonsa leskeksi.
9 Fiquem órfãos os seus filhos, e viúva a sua esposa.
10 Joutukoot hänen lapsensa kerjuulle, mieron tielle kotinsa raunioilta.
10 Andem errantes e mendigos os seus filhos, expulsos de suas casas devastadas.
11 Riistäköön koronkiskuri hänen omaisuutensa, ryöstäkööt vieraat hänen työnsä hedelmät.
11 Arrebate o credor todos os seus bens, estrangeiros pilhem o fruto de seu trabalho.
12 Älköön kukaan osoittako hänelle armoa, älköön kukaan säälikö hänen orpoja lapsiaan.
12 Ninguém lhes tenha misericórdia, nem haja quem se condoa de seus órfãos.
13 Sammukoon hänen sukunsa, jo toisessa polvessa kadotkoon hänen nimensä.
13 Exterminada seja a sua descendência, extinga-se o seu nome desde a segunda geração.
14 Hänen isiensä synnit pysykööt Herran muistissa, hänen äitinsä rikkomukset älkööt unohtuko,
14 Conserve o Senhor a lembrança da culpa de seus pais, jamais se apague o pecado de sua mãe.
15 pysykööt ne aina Herran edessä. Hävittäköön Herra heidän muistonsa maan päältä!
15 Deus os tenha sempre presentes na memória, e risque-se da terra a sua lembrança,
16 Tuo mies ei ajatellutkaan tehdä hyvää. Hän vainosi köyhää ja avutonta, ajoi murtuneen ihmisen kuolemaan.
16 porque jamais pensou em ter misericórdia, mas perseguiu o pobre e desvalido e teve ódio mortal ao homem de coração abatido.
17 Hän syyti kirouksia - saakoon itse ne päälleen! Ketään hän ei siunannut - jääköön itse siunauksetta!
17 Amou a maldição: que ela caia sobre ele! Recusou a bênção: que ela o abandone!
18 Kietokoon kirous hänet kuin vaate, menköön se hänen sisäänsä kuin vesi, hänen luihinsa kuin liukas öljy.
18 Seja coberto de maldição como de um manto, que ela penetre em suas entranhas como água e se infiltre em seus ossos como óleo.
19 Olkoon se viittana hänen yllään, vyönä hänen lanteillaan.
19 Seja-lhe como a veste que o cobre, como um cinto que o cinja para sempre.
20 Näin tehköön Herra niille, jotka minua syyttävät, niille, jotka puhuvat minusta pahaa.
20 Esta, a paga do Senhor àqueles que me acusam e que só dizem mal de mim.
21 Herra, minun Herrani, tule avukseni nimesi kunnian tähden! Sinä olet hyvä ja uskollinen, pelasta minut!
21 Mas vós, Senhor Deus, tratai-me segundo a honra de vosso nome. Salvai-me em nome de vossa benigna misericórdia,
22 Minä olen köyhä ja avuton, sydämeni on haavoilla.
22 porque sou pobre e miserável; trago, dentro de mim, um coração ferido.
23 Minä katoan kuin väistyvä varjo, minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka.
23 Vou-me extinguindo como a sombra da tarde que declina, sou levado para longe como o gafanhoto.
24 Polveni horjuvat paastoamisesta, olen pelkkää luuta ja nahkaa.
24 Vacilam-me os joelhos à força de jejuar, e meu corpo se definha de magreza.
25 Vainoojani pilkkaavat minua, nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät.
25 Fizeram-me objeto de escárnio, abanam a cabeça ao me ver.
26 Auta minua, Herra, Jumalani! Sinä, joka olet uskollinen, pelasta minut!
26 Ajudai-me, Senhor, meu Deus. Salvai-me segundo a vossa misericórdia.
27 Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman, saakoot tietää, että sinä, Herra, autat.
27 Que reconheçam aqui a vossa mão, e saibam que fostes vós que assim fizestes.
28 Kirotkoot vain -- sinä siunaat. Nouskoot minua vastaan -- heidän käy huonosti, mutta palvelijasi saa iloita.
28 Enquanto amaldiçoam, abençoai-me. Sejam confundidos os que se insurgem contra mim, e que vosso servo seja cumulado de alegria.
29 Olkoon pilkka syyttäjieni vaatteena, häpeä heidän viittanaan.
29 Cubram-se de ignomínia meus detratores, e envolvam-se de vergonha como de um manto.
30 Suureen ääneen minä kiitän Herraa, kansan keskellä minä häntä ylistän.
30 Celebrarei altamente o Senhor, e o louvarei em meio à multidão,
31 Hän seisoo sorretun vierellä ja pelastaa hänet niiden käsistä, jotka tahtovat hänet tuomita.
31 porque ele se pôs à direita do pobre, para o salvar dos que o condenam.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Salmos 109, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.