Salmos 109
Pyhä Raamattu (PR) vs NVI
1 Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. Jumala, sinä jota ylistän, älä enää vaikene!
1 Ó Deus, a quem louvo, não fiques indiferente,
2 Minun vainoojani ovat avanneet suunsa, nuo jumalattomat ja petturit! He puhuvat minulle valheita.
2 pois homens ímpios e falsos dizem calúnias contra mim, e falam mentiras a meu respeito.
3 Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja ja hyökkäävät syyttä minua vastaan.
3 Eles me cercaram com palavras carregadas de ódio; atacaram-me sem motivo.
4 He palkitsevat ystävyyteni syytöksin. En ole tehnyt mitään pahaa!
4 Em troca da minha amizade eles me acusam, mas eu permaneço em oração.
5 He maksavat hyvän pahalla, ystävyyteni vihalla.
5 Retribuem-me o bem com o mal, e a minha amizade com ódio.
6 Pane ankara syyttäjä vastustajani kimppuun, pane armoton mies todistamaan häntä vastaan!
6 Designe-se um ímpio como seu oponente; à sua direita esteja um acusador.
7 Kun hänen asiansa on oikeudessa, hänet tuomittakoon syylliseksi, hänen rukouksensakin katsottakoon pahaksi teoksi.
7 Seja declarado culpado no julgamento, e que até a sua oração seja considerada pecado.
8 Vähiin jääkööt hänen elämänsä päivät, toinen ottakoon hänen työnsä ja toimensa.
8 Seja a sua vida curta, e outro ocupe o seu lugar.
9 Jääkööt hänen lapsensa orvoiksi, jääköön hänen vaimonsa leskeksi.
9 Fiquem órfãos os seus filhos e a sua esposa, viúva.
10 Joutukoot hänen lapsensa kerjuulle, mieron tielle kotinsa raunioilta.
10 Vivam os seus filhos vagando como mendigos, e saiam rebuscando o pão longe de suas casas em ruínas.
11 Riistäköön koronkiskuri hänen omaisuutensa, ryöstäkööt vieraat hänen työnsä hedelmät.
11 Que um credor se aposse de todos os seus bens, e estranhos saqueiem o fruto do seu trabalho.
12 Älköön kukaan osoittako hänelle armoa, älköön kukaan säälikö hänen orpoja lapsiaan.
12 Que ninguém o trate com bondade nem tenha misericórdia dos seus filhos órfãos.
13 Sammukoon hänen sukunsa, jo toisessa polvessa kadotkoon hänen nimensä.
13 Sejam exterminados os seus descendentes e desapareçam os seus nomes na geração seguinte.
14 Hänen isiensä synnit pysykööt Herran muistissa, hänen äitinsä rikkomukset älkööt unohtuko,
14 Que o Senhor se lembre da iniqüidade dos seus antepassados, e não se apague o pecado de sua mãe.
15 pysykööt ne aina Herran edessä. Hävittäköön Herra heidän muistonsa maan päältä!
15 Estejam os seus pecados sempre perante o Senhor, e na terra ninguém jamais se lembre da sua família.
16 Tuo mies ei ajatellutkaan tehdä hyvää. Hän vainosi köyhää ja avutonta, ajoi murtuneen ihmisen kuolemaan.
16 Pois ele jamais pensou em praticar um ato de bondade, mas perseguiu até à morte o pobre, o necessitado e o de coração partido.
17 Hän syyti kirouksia - saakoon itse ne päälleen! Ketään hän ei siunannut - jääköön itse siunauksetta!
17 Ele gostava de amaldiçoar: venha sobre ele a maldição! Não tinha prazer em abençoar: afaste-se dele a bênção!
18 Kietokoon kirous hänet kuin vaate, menköön se hänen sisäänsä kuin vesi, hänen luihinsa kuin liukas öljy.
18 Ele vestia a maldição como uma roupa: entre ela em seu corpo como água e em seus ossos como óleo.
19 Olkoon se viittana hänen yllään, vyönä hänen lanteillaan.
19 Envolva-o como um manto e aperte-o sempre como um cinto.
20 Näin tehköön Herra niille, jotka minua syyttävät, niille, jotka puhuvat minusta pahaa.
20 Assim retribua o Senhor aos meus acusadores, aos que me caluniam.
21 Herra, minun Herrani, tule avukseni nimesi kunnian tähden! Sinä olet hyvä ja uskollinen, pelasta minut!
21 Mas tu, Soberano Senhor, intervém em meu favor, por causa do teu nome. Livra-me, pois é sublime o teu amor leal!
22 Minä olen köyhä ja avuton, sydämeni on haavoilla.
22 Sou pobre e necessitado e, no íntimo, o meu coração está abatido.
23 Minä katoan kuin väistyvä varjo, minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka.
23 Vou definhando como a sombra vespertina; para longe sou lançado, como um gafanhoto.
24 Polveni horjuvat paastoamisesta, olen pelkkää luuta ja nahkaa.
24 De tanto jejuar os meus joelhos fraquejam e o meu corpo definha de magreza.
25 Vainoojani pilkkaavat minua, nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät.
25 Sou motivo de zombaria para os meus acusadores; logo que me vêem, meneiam a cabeça.
26 Auta minua, Herra, Jumalani! Sinä, joka olet uskollinen, pelasta minut!
26 Socorro, Senhor, meu Deus! Salva-me pelo teu amor leal!
27 Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman, saakoot tietää, että sinä, Herra, autat.
27 Que eles reconheçam que foi a tua mão, que foste tu, Senhor, que o fizeste.
28 Kirotkoot vain -- sinä siunaat. Nouskoot minua vastaan -- heidän käy huonosti, mutta palvelijasi saa iloita.
28 Eles podem amaldiçoar, tu, porém, me abençoas. Quando atacarem, serão humilhados, mas o teu servo se alegrará.
29 Olkoon pilkka syyttäjieni vaatteena, häpeä heidän viittanaan.
29 Sejam os meus acusadores vestidos de desonra; que a vergonha os cubra como um manto.
30 Suureen ääneen minä kiitän Herraa, kansan keskellä minä häntä ylistän.
30 Em alta voz, darei muitas graças ao Senhor; no meio da assembléia eu o louvarei,
31 Hän seisoo sorretun vierellä ja pelastaa hänet niiden käsistä, jotka tahtovat hänet tuomita.
31 pois ele se põe ao lado do pobre para salvá-lo daqueles que o condenam.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Salmos 109, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.