Salmos 109
Pyhä Raamattu (PR) vs ARIB
1 Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. Jumala, sinä jota ylistän, älä enää vaikene!
1 Ó Deus do meu louvor, não te cales;
2 Minun vainoojani ovat avanneet suunsa, nuo jumalattomat ja petturit! He puhuvat minulle valheita.
2 pois a boca do ímpio e a boca fraudulenta se abrem contra mim; falam contra mim com uma língua mentirosa.
3 Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja ja hyökkäävät syyttä minua vastaan.
3 Eles me cercam com palavras de ódio, e pelejam contra mim sem causa.
4 He palkitsevat ystävyyteni syytöksin. En ole tehnyt mitään pahaa!
4 Em paga do meu amor são meus adversários; mas eu me dedico à oração.
5 He maksavat hyvän pahalla, ystävyyteni vihalla.
5 Retribuem-me o mal pelo bem, e o ódio pelo amor.
6 Pane ankara syyttäjä vastustajani kimppuun, pane armoton mies todistamaan häntä vastaan!
6 Põe sobre ele um ímpio, e esteja à sua direita um acusador.
7 Kun hänen asiansa on oikeudessa, hänet tuomittakoon syylliseksi, hänen rukouksensakin katsottakoon pahaksi teoksi.
7 Quando ele for julgado, saia condenado; e em pecado se lhe torne a sua oração!
8 Vähiin jääkööt hänen elämänsä päivät, toinen ottakoon hänen työnsä ja toimensa.
8 Sejam poucos os seus dias, e outro tome o seu ofício!
9 Jääkööt hänen lapsensa orvoiksi, jääköön hänen vaimonsa leskeksi.
9 Fiquem órfãos os seus filhos, e viúva a sua mulher!
10 Joutukoot hänen lapsensa kerjuulle, mieron tielle kotinsa raunioilta.
10 Andem errantes os seus filhos, e mendiguem; esmolem longe das suas habitações assoladas.
11 Riistäköön koronkiskuri hänen omaisuutensa, ryöstäkööt vieraat hänen työnsä hedelmät.
11 O credor lance mão de tudo quanto ele tenha, e despojem-no os estranhos do fruto do seu trabalho!
12 Älköön kukaan osoittako hänelle armoa, älköön kukaan säälikö hänen orpoja lapsiaan.
12 Não haja ninguém que se compadeça dele, nem haja quem tenha pena dos seus órfãos!
13 Sammukoon hänen sukunsa, jo toisessa polvessa kadotkoon hänen nimensä.
13 Seja extirpada a sua posteridade; o seu nome seja apagado na geração seguinte!
14 Hänen isiensä synnit pysykööt Herran muistissa, hänen äitinsä rikkomukset älkööt unohtuko,
14 Esteja na memória do Senhor a iniqüidade de seus pais; e não se apague o pecado de sua mãe!
15 pysykööt ne aina Herran edessä. Hävittäköön Herra heidän muistonsa maan päältä!
15 Antes estejam sempre perante o Senhor, para que ele faça desaparecer da terra a memória deles!
16 Tuo mies ei ajatellutkaan tehdä hyvää. Hän vainosi köyhää ja avutonta, ajoi murtuneen ihmisen kuolemaan.
16 Porquanto não se lembrou de usar de benignidade; antes perseguiu o varão aflito e o necessitado, como também o quebrantado de coração, para o matar.
17 Hän syyti kirouksia - saakoon itse ne päälleen! Ketään hän ei siunannut - jääköön itse siunauksetta!
17 Visto que amou a maldição, que ela lhe sobrevenha! Como não desejou a bênção, que ela se afaste dele!
18 Kietokoon kirous hänet kuin vaate, menköön se hänen sisäänsä kuin vesi, hänen luihinsa kuin liukas öljy.
18 Assim como se vestiu de maldição como dum vestido, assim penetre ela nas suas entranhas como água, e em seus ossos como azeite!
19 Olkoon se viittana hänen yllään, vyönä hänen lanteillaan.
19 Seja para ele como o vestido com que ele se cobre, e como o cinto com que sempre anda cingido!
20 Näin tehköön Herra niille, jotka minua syyttävät, niille, jotka puhuvat minusta pahaa.
20 Seja este, da parte do Senhor, o galardão dos meus adversários, e dos que falam mal contra mim!
21 Herra, minun Herrani, tule avukseni nimesi kunnian tähden! Sinä olet hyvä ja uskollinen, pelasta minut!
21 Mas tu, ó Deus, meu Senhor age em meu favor por amor do teu nome; pois que é boa a tua benignidade, livra-me;
22 Minä olen köyhä ja avuton, sydämeni on haavoilla.
22 pois sou pobre e necessitado, e dentro de mim está ferido o meu coração.
23 Minä katoan kuin väistyvä varjo, minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka.
23 Eis que me vou como a sombra que declina; sou arrebatado como o gafanhoto.
24 Polveni horjuvat paastoamisesta, olen pelkkää luuta ja nahkaa.
24 Os meus joelhos estão enfraquecidos pelo jejum, e a minha carne perde a sua gordura.
25 Vainoojani pilkkaavat minua, nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät.
25 Eu sou para eles objeto de opróbrio; ao me verem, meneiam a cabeça.
26 Auta minua, Herra, Jumalani! Sinä, joka olet uskollinen, pelasta minut!
26 Ajuda-me, Senhor, Deus meu; salva-me segundo a tua benignidade.
27 Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman, saakoot tietää, että sinä, Herra, autat.
27 Saibam que nisto está a tua mão, e que tu, Senhor, o fizeste.
28 Kirotkoot vain -- sinä siunaat. Nouskoot minua vastaan -- heidän käy huonosti, mutta palvelijasi saa iloita.
28 Amaldiçoem eles, mas abençoa tu; fiquem confundidos os meus adversários; mas alegre-se o teu servo!
29 Olkoon pilkka syyttäjieni vaatteena, häpeä heidän viittanaan.
29 Vistam-se de ignomínia os meus acusadores, e cubram-se da sua própria vergonha como dum manto!
30 Suureen ääneen minä kiitän Herraa, kansan keskellä minä häntä ylistän.
30 Muitas graças darei ao Senhor com a minha boca;
31 Hän seisoo sorretun vierellä ja pelastaa hänet niiden käsistä, jotka tahtovat hänet tuomita.
31 Pois ele se coloca à direita do poder, para o salvar dos que o condenam.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Salmos 109, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.