Salmos 109
Pyhä Raamattu (PR) vs ARA
1 Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. Jumala, sinä jota ylistän, älä enää vaikene!
1 Ó Deus do meu louvor, não te cales!
2 Minun vainoojani ovat avanneet suunsa, nuo jumalattomat ja petturit! He puhuvat minulle valheita.
2 Pois contra mim se desataram lábios maldosos e fraudulentos; com mentirosa língua falam contra mim.
3 Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja ja hyökkäävät syyttä minua vastaan.
3 Cercam-me com palavras odiosas e sem causa me fazem guerra.
4 He palkitsevat ystävyyteni syytöksin. En ole tehnyt mitään pahaa!
4 Em paga do meu amor, me hostilizam; eu, porém, oro.
5 He maksavat hyvän pahalla, ystävyyteni vihalla.
5 Pagaram-me o bem com o mal; o amor, com ódio.
6 Pane ankara syyttäjä vastustajani kimppuun, pane armoton mies todistamaan häntä vastaan!
6 Suscita contra ele um ímpio, e à sua direita esteja um acusador.
7 Kun hänen asiansa on oikeudessa, hänet tuomittakoon syylliseksi, hänen rukouksensakin katsottakoon pahaksi teoksi.
7 Quando o julgarem, seja condenado; e, tida como pecado, a sua oração.
8 Vähiin jääkööt hänen elämänsä päivät, toinen ottakoon hänen työnsä ja toimensa.
8 Os seus dias sejam poucos, e tome outro o seu encargo.
9 Jääkööt hänen lapsensa orvoiksi, jääköön hänen vaimonsa leskeksi.
9 Fiquem órfãos os seus filhos, e viúva, a sua esposa.
10 Joutukoot hänen lapsensa kerjuulle, mieron tielle kotinsa raunioilta.
10 Andem errantes os seus filhos e mendiguem; e sejam expulsos das ruínas de suas casas.
11 Riistäköön koronkiskuri hänen omaisuutensa, ryöstäkööt vieraat hänen työnsä hedelmät.
11 De tudo o que tem, lance mão o usurário; do fruto do seu trabalho, esbulhem-no os estranhos.
12 Älköön kukaan osoittako hänelle armoa, älköön kukaan säälikö hänen orpoja lapsiaan.
12 Ninguém tenha misericórdia dele, nem haja quem se compadeça dos seus órfãos.
13 Sammukoon hänen sukunsa, jo toisessa polvessa kadotkoon hänen nimensä.
13 Desapareça a sua posteridade, e na seguinte geração se extinga o seu nome.
14 Hänen isiensä synnit pysykööt Herran muistissa, hänen äitinsä rikkomukset älkööt unohtuko,
14 Na lembrança do Senhor , viva a iniquidade de seus pais, e não se apague o pecado de sua mãe.
15 pysykööt ne aina Herran edessä. Hävittäköön Herra heidän muistonsa maan päältä!
15 Permaneçam ante os olhos do Senhor , para que faça desaparecer da terra a memória deles.
16 Tuo mies ei ajatellutkaan tehdä hyvää. Hän vainosi köyhää ja avutonta, ajoi murtuneen ihmisen kuolemaan.
16 Porquanto não se lembrou de usar de misericórdia, mas perseguiu o aflito e o necessitado, como também o quebrantado de coração, para os entregar à morte.
17 Hän syyti kirouksia - saakoon itse ne päälleen! Ketään hän ei siunannut - jääköön itse siunauksetta!
17 Amou a maldição; ela o apanhe; não quis a bênção; aparte-se dele.
18 Kietokoon kirous hänet kuin vaate, menköön se hänen sisäänsä kuin vesi, hänen luihinsa kuin liukas öljy.
18 Vestiu-se de maldição como de uma túnica: penetre, como água, no seu interior e nos seus ossos, como azeite.
19 Olkoon se viittana hänen yllään, vyönä hänen lanteillaan.
19 Seja-lhe como a roupa que o cobre e como o cinto com que sempre se cinge.
20 Näin tehköön Herra niille, jotka minua syyttävät, niille, jotka puhuvat minusta pahaa.
20 Tal seja, da parte do Senhor , o galardão dos meus contrários e dos que falam mal contra a minha alma.
21 Herra, minun Herrani, tule avukseni nimesi kunnian tähden! Sinä olet hyvä ja uskollinen, pelasta minut!
21 Mas tu, Senhor Deus, age por mim, por amor do teu nome; livra-me, porque é grande a tua misericórdia.
22 Minä olen köyhä ja avuton, sydämeni on haavoilla.
22 Porque estou aflito e necessitado e, dentro de mim, sinto ferido o coração.
23 Minä katoan kuin väistyvä varjo, minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka.
23 Vou passando, como a sombra que declina; sou atirado para longe, como um gafanhoto.
24 Polveni horjuvat paastoamisesta, olen pelkkää luuta ja nahkaa.
24 De tanto jejuar, os joelhos me vacilam, e de magreza vai mirrando a minha carne.
25 Vainoojani pilkkaavat minua, nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät.
25 Tornei-me para eles objeto de opróbrio; quando me veem, meneiam a cabeça.
26 Auta minua, Herra, Jumalani! Sinä, joka olet uskollinen, pelasta minut!
26 Socorre, Senhor , Deus meu! Salva-me segundo a tua misericórdia.
27 Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman, saakoot tietää, että sinä, Herra, autat.
27 Para que saibam vir isso das tuas mãos; que tu,
28 Kirotkoot vain -- sinä siunaat. Nouskoot minua vastaan -- heidän käy huonosti, mutta palvelijasi saa iloita.
28 Amaldiçoem eles, mas tu, abençoa; sejam confundidos os que contra mim se levantam; alegre-se, porém, o teu servo.
29 Olkoon pilkka syyttäjieni vaatteena, häpeä heidän viittanaan.
29 Cubram-se de ignomínia os meus adversários, e a sua própria confusão os envolva como uma túnica.
30 Suureen ääneen minä kiitän Herraa, kansan keskellä minä häntä ylistän.
30 Muitas graças darei ao Senhor com os meus lábios; louvá-lo-ei no meio da multidão;
31 Hän seisoo sorretun vierellä ja pelastaa hänet niiden käsistä, jotka tahtovat hänet tuomita.
31 porque ele se põe à direita do pobre, para o livrar dos que lhe julgam a alma.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Salmos 109, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.