Salmos 109
Pyhä Raamattu (PR) vs NVT
1 Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. Jumala, sinä jota ylistän, älä enää vaikene!
1 Ó Deus, a quem eu louvo, não permaneças calado,
2 Minun vainoojani ovat avanneet suunsa, nuo jumalattomat ja petturit! He puhuvat minulle valheita.
2 enquanto os perversos me caluniam e falam mentiras a meu respeito.
3 Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja ja hyökkäävät syyttä minua vastaan.
3 Eles me cercam de palavras odiosas e me atacam sem motivo.
4 He palkitsevat ystävyyteni syytöksin. En ole tehnyt mitään pahaa!
4 Retribuem meu amor com acusações, mesmo enquanto oro por eles.
5 He maksavat hyvän pahalla, ystävyyteni vihalla.
5 Pagam-me o bem com o mal, e o amor, com o ódio.
6 Pane ankara syyttäjä vastustajani kimppuun, pane armoton mies todistamaan häntä vastaan!
6 Que um perverso testemunhe contra ele, e um acusador o leve a julgamento.
7 Kun hänen asiansa on oikeudessa, hänet tuomittakoon syylliseksi, hänen rukouksensakin katsottakoon pahaksi teoksi.
7 Quando julgarem sua causa, que o declarem culpado; considerem pecado suas orações.
8 Vähiin jääkööt hänen elämänsä päivät, toinen ottakoon hänen työnsä ja toimensa.
8 Que sua vida seja curta, e outro ocupe seu lugar.
9 Jääkööt hänen lapsensa orvoiksi, jääköön hänen vaimonsa leskeksi.
9 Que seus filhos se tornem órfãos, e sua esposa, viúva.
10 Joutukoot hänen lapsensa kerjuulle, mieron tielle kotinsa raunioilta.
10 Que seus filhos andem sem rumo, como mendigos, e sejam expulsos de
11 Riistäköön koronkiskuri hänen omaisuutensa, ryöstäkööt vieraat hänen työnsä hedelmät.
11 Que os credores tomem todos os seus bens, e estranhos levem o fruto de seu trabalho.
12 Älköön kukaan osoittako hänelle armoa, älköön kukaan säälikö hänen orpoja lapsiaan.
12 Que ninguém o trate com bondade, nem tenha compaixão de seus órfãos.
13 Sammukoon hänen sukunsa, jo toisessa polvessa kadotkoon hänen nimensä.
13 Que todos os seus descendentes morram; que o nome de sua família seja apagado na geração seguinte.
14 Hänen isiensä synnit pysykööt Herran muistissa, hänen äitinsä rikkomukset älkööt unohtuko,
14 Que o S enhor nunca se esqueça dos pecados de seus antepassados; que os pecados de sua mãe jamais sejam apagados.
15 pysykööt ne aina Herran edessä. Hävittäköön Herra heidän muistonsa maan päältä!
15 Que o S enhor se lembre sempre de sua culpa; que seu nome seja de todo esquecido.
16 Tuo mies ei ajatellutkaan tehdä hyvää. Hän vainosi köyhää ja avutonta, ajoi murtuneen ihmisen kuolemaan.
16 Pois não quis ser bondoso com os outros; foi no encalço dos pobres e necessitados e perseguiu até a morte os de coração quebrantado.
17 Hän syyti kirouksia - saakoon itse ne päälleen! Ketään hän ei siunannut - jääköön itse siunauksetta!
17 Gostava de amaldiçoar; agora, que ele próprio seja amaldiçoado. Não tinha prazer em abençoar; agora, que ele não seja abençoado.
18 Kietokoon kirous hänet kuin vaate, menköön se hänen sisäänsä kuin vesi, hänen luihinsa kuin liukas öljy.
18 Para ele, amaldiçoar é como a roupa que ele veste, como a água que bebe, como os alimentos saborosos que come.
19 Olkoon se viittana hänen yllään, vyönä hänen lanteillaan.
19 Agora, que suas maldições voltem para ele; apeguem-se a seu corpo como roupas, amarrem-se em torno dele como um cinto.
20 Näin tehköön Herra niille, jotka minua syyttävät, niille, jotka puhuvat minusta pahaa.
20 Que essas maldições se tornem castigo do S enhor para meus acusadores, para os que falam mal de mim.
21 Herra, minun Herrani, tule avukseni nimesi kunnian tähden! Sinä olet hyvä ja uskollinen, pelasta minut!
21 Quanto a mim, ó S enhor Soberano, trata-me bem, por causa do teu nome; livra-me, porque és fiel e bom.
22 Minä olen köyhä ja avuton, sydämeni on haavoilla.
22 Pois sou pobre e necessitado, e meu coração está ferido.
23 Minä katoan kuin väistyvä varjo, minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka.
23 Vou desaparecendo, como a sombra ao entardecer; sou lançado para longe, como um gafanhoto.
24 Polveni horjuvat paastoamisesta, olen pelkkää luuta ja nahkaa.
24 De tanto jejuar, meus joelhos estão fracos; não passo de pele e osso.
25 Vainoojani pilkkaavat minua, nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät.
25 Sou motivo de zombaria em todo lugar; quando me veem, balançam a cabeça em desprezo.
26 Auta minua, Herra, Jumalani! Sinä, joka olet uskollinen, pelasta minut!
26 Ajuda-me, S enhor , meu Deus; salva-me por causa do teu amor!
27 Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman, saakoot tietää, että sinä, Herra, autat.
27 Que eles reconheçam que isso veio de ti, que tu mesmo o fizeste, S
28 Kirotkoot vain -- sinä siunaat. Nouskoot minua vastaan -- heidän käy huonosti, mutta palvelijasi saa iloita.
28 Que importa se me amaldiçoarem? Tu me abençoarás! Quando me atacarem, serão envergonhados; mas eu, teu servo, continuarei a me alegrar!
29 Olkoon pilkka syyttäjieni vaatteena, häpeä heidän viittanaan.
29 Que meus acusadores sejam vestidos de humilhação, que a vergonha os cubra como um manto.
30 Suureen ääneen minä kiitän Herraa, kansan keskellä minä häntä ylistän.
30 Eu, porém, sempre darei graças ao S enhor ; louvarei seu nome diante de todos.
31 Hän seisoo sorretun vierellä ja pelastaa hänet niiden käsistä, jotka tahtovat hänet tuomita.
31 Pois ele está junto aos necessitados, pronto para salvá-los dos que os condenam.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Salmos 109, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.