Jó 6
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs ARC
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Então, Jó respondeu e disse:
2 — ausente —
2 Oh! Se a minha mágoa retamente se pesasse, e a minha miséria juntamente se pusesse numa balança!
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
3 Porque, na verdade, mais pesada seria do que a areia dos mares; por isso é que as minhas palavras têm sido inconsideradas.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
4 Porque as flechas do Todo-Poderoso estão em mim, e o seu ardente veneno, o bebe o meu espírito; os terrores de Deus se armam contra mim.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
5 Porventura, zurrará o jumento montês junto à relva? Ou berrará o boi junto ao seu pasto?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
6 Ou comer-se-á sem sal o que é insípido? Ou haverá gosto na clara do ovo?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
7 A minha alma recusa tocar em vossas palavras, pois são como a minha comida fastienta.
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
8 Quem dera que se cumprisse o meu desejo, e que Deus me desse o que espero!
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
9 E que Deus quisesse quebrantar-me, e soltasse a sua mão, e acabasse comigo!
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
10 Isto ainda seria a minha consolação e me refrigeraria no meu tormento, não me poupando ele; porque não repulsei as palavras do Santo.
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
11 Qual é a minha força, para que eu espere? Ou qual é o meu fim, para que prolongue a minha vida?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
12 É, porventura, a minha força a força da pedra? Ou é de cobre a minha carne?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
13 Está em mim a minha ajuda? Não me desamparou todo auxílio eficaz?
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
14 Ao que está aflito devia o amigo mostrar compaixão, ainda ao que deixasse o temor do Todo-Poderoso.
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
15 Meus irmãos aleivosamente me trataram; são como um ribeiro, como a torrente dos ribeiros que passam,
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
16 que estão encobertos com a geada, e neles se esconde a neve.
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
17 No tempo em que se derretem com o calor, se desfazem; e, em se aquentando, desaparecem do seu lugar.
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
18 Desviam-se as caravanas dos seus caminhos; sobem ao vácuo e perecem.
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
19 Os caminhantes de Temá os veem; os passageiros de Sabá olham para eles.
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
20 Foram envergonhados por terem confiado; e, chegando ali, se confundem.
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
21 Agora, sois semelhantes a eles; vistes o terror e temestes.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
22 Disse- vos eu: dai-me ou oferecei-me da vossa fazenda presentes?
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
23 Ou: livrai-me das mãos do opressor? Ou: redimi-me das mãos dos tiranos?
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
24 Ensinai-me, e eu me calarei; e dai-me a entender em que errei.
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
25 Oh! Quão fortes são as palavras da boa razão! Mas que é o que censura a vossa arguição?
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
26 Porventura, buscareis palavras para me repreenderdes, visto que as razões do desesperado são como vento?
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
27 Mas, antes, lançais sortes sobre o órfão e especulais com o vosso amigo.
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
28 Agora, pois, se sois servidos, olhai para mim; e vede se minto em vossa presença.
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
29 Voltai, pois, não haja iniquidade; voltai, sim, que a minha causa é justa.
30 — ausente —
30 Há, porventura, iniquidade na minha língua? Ou não poderia o meu paladar dar a entender as minhas misérias?
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 6, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.