Jó 6
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs ARA
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Então, Jó respondeu:
2 — ausente —
2 Oh! Se a minha queixa, de fato, se pesasse, e contra ela, numa balança, se pusesse a minha miséria,
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
3 esta, na verdade, pesaria mais que a areia dos mares; por isso é que as minhas palavras foram precipitadas.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
4 Porque as flechas do Todo-Poderoso estão em mim cravadas, e o meu espírito sorve o veneno delas; os terrores de Deus se arregimentam contra mim.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
5 Zurrará o jumento montês junto à relva? Ou mugirá o boi junto à sua forragem?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
6 Comer-se-á sem sal o que é insípido? Ou haverá sabor na clara do ovo?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
7 Aquilo que a minha alma recusava tocar, isso é agora a minha comida repugnante.
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
8 Quem dera que se cumprisse o meu pedido, e que Deus me concedesse o que anelo!
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
9 Que fosse do agrado de Deus esmagar-me, que soltasse a sua mão e acabasse comigo!
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
10 Isto ainda seria a minha consolação, e saltaria de contente na minha dor, que ele não poupa; porque não tenho negado as palavras do Santo.
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
11 Por que esperar, se já não tenho forças? Por que prolongar a vida, se o meu fim é certo?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
12 Acaso, a minha força é a força da pedra? Ou é de bronze a minha carne?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
13 Não! Jamais haverá socorro para mim; foram afastados de mim os meus recursos.
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
14 Ao aflito deve o amigo mostrar compaixão, a menos que tenha abandonado o temor do Todo-Poderoso.
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
15 Meus irmãos aleivosamente me trataram; são como um ribeiro, como a torrente que transborda no vale,
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
16 turvada com o gelo e com a neve que nela se esconde,
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
17 torrente que no tempo do calor seca, emudece e desaparece do seu lugar.
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
18 Desviam-se as caravanas dos seus caminhos, sobem para lugares desolados e perecem.
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
19 As caravanas de Temá procuram essa torrente, os viajantes de Sabá por ela suspiram.
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
20 Ficam envergonhados por terem confiado; em chegando ali, confundem-se.
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
21 Assim também vós outros sois nada para mim; vedes os meus males e vos espantais.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
22 Acaso, disse eu: dai-me um presente? Ou: oferecei-me um suborno da vossa fazenda?
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
23 Ou: livrai-me do poder do opressor? Ou: redimi-me das mãos dos tiranos?
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
24 Ensinai-me, e eu me calarei; dai-me a entender em que tenho errado.
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
25 Oh! Como são persuasivas as palavras retas! Mas que é o que repreende a vossa repreensão?
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
26 Acaso, pensais em reprovar as minhas palavras, ditas por um desesperado ao vento?
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
27 Até sobre o órfão lançaríeis sorte e especularíeis com o vosso amigo?
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
28 Agora, pois, se sois servidos, olhai para mim e vede que não minto na vossa cara.
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
29 Tornai a julgar, vos peço, e não haja iniquidade; tornai a julgar, e a justiça da minha causa triunfará.
30 — ausente —
30 Há iniquidade na minha língua? Não pode o meu paladar discernir coisas perniciosas?
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 6, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.