Jó 6
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs ACF
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Então Jó respondeu, dizendo:
2 — ausente —
2 Oh! se a minha mágoa retamente se pesasse, e a minha miséria juntamente se pusesse numa balança!
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
3 Porque, na verdade, mais pesada seria, do que a areia dos mares; por isso é que as minhas palavras têm sido engolidas.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
4 Porque as flechas do TodoPoderoso estão em mim, cujo ardente veneno suga o meu espírito; os terrores de Deus se armam contra mim.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
5 Porventura zurrará o jumento montês junto à relva? Ou mugirá o boi junto ao seu pasto?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
6 Ou comer-se-á sem sal o que é insípido? Ou haverá gosto na clara do ovo?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
7 A minha alma recusa tocá-las, pois são para mim como comida repugnante.
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
8 Quem dera que se cumprisse o meu desejo, e que Deus me desse o que espero!
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
9 E que Deus quisesse quebrantar-me, e soltasse a sua mão, e me acabasse!
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
10 Isto ainda seria a minha consolação, e me refrigeraria no meu tormento, não me poupando ele; porque não ocultei as palavras do Santo.
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
11 Qual é a minha força, para que eu espere? Ou qual é o meu fim, para que tenha ainda paciência?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
12 É porventura a minha força a força da pedra? Ou é de cobre a minha carne?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
13 Está em mim a minha ajuda? Ou desamparou-me a verdadeira sabedoria?
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
14 Ao que está aflito devia o amigo mostrar compaixão, ainda ao que deixasse o temor do Todo-Poderoso.
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
15 Meus irmãos aleivosamente me trataram, como um ribeiro, como a torrente dos ribeiros que passam,
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
16 Que estão encobertos com a geada, e neles se esconde a neve,
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
17 No tempo em que se derretem com o calor, se desfazem, e em se aquentando, desaparecem do seu lugar.
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
18 Desviam-se as veredas dos seus caminhos; sobem ao vácuo, e perecem.
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
19 Os caminhantes de Tema os vêem; os passageiros de Sabá esperam por eles.
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
20 Ficam envergonhados, por terem confiado e, chegando ali, se confundem.
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
21 Agora sois semelhantes a eles; vistes o terror, e temestes.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
22 Acaso disse eu: Dai-me ou oferecei-me presentes de vossos bens?
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
23 Ou livrai-me das mãos do opressor? Ou redimi-me das mãos dos tiranos?
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
24 Ensinai-me, e eu me calarei; e fazei-me entender em que errei.
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
25 Oh! quão fortes são as palavras da boa razão! Mas que é o que censura a vossa argüição?
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
26 Porventura buscareis palavras para me repreenderdes, visto que as razões do desesperado são como vento?
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
27 Mas antes lançais sortes sobre o órfão; e cavais uma cova para o amigo.
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
28 Agora, pois, se sois servidos, olhai para mim; e vede se minto em vossa presença.
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
29 Voltai, pois, não haja iniqüidade; tornai-vos, digo, que ainda a minha justiça aparecerá nisso.
30 — ausente —
30 Há porventura iniqüidade na minha língua? Ou não poderia o meu paladar distinguir coisas iníquas?
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 6, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.