Salmos 78
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs VC
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
1 Hino de Asaf. Escuta, ó meu povo, minha doutrina; às palavras de minha boca presta atenção.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
2 Abrirei os lábios, pronunciarei sentenças, desvendarei os mistérios das origens.
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
3 O que ouvimos e aprendemos, através de nossos pais,
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
4 nada ocultaremos a seus filhos, narrando à geração futura os louvores do Senhor, seu poder e suas obras grandiosas.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
5 Ele promulgou uma lei para Jacó, instituiu a legislação de Israel, para que aquilo que confiara a nossos pais, eles o transmitissem a seus filhos,
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
6 a fim de que a nova geração o conhecesse, e os filhos que lhes nascessem pudessem também contar aos seus.
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
7 Aprenderiam, assim, a pôr em Deus sua esperança, a não esquecer as divinas obras, a observar as suas leis;
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
8 e a não se tornar como seus pais, geração rebelde e contumaz, de coração desviado, de espírito infiel a Deus.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
9 Os filhos de Efraim, hábeis no arco, voltaram as costas no dia do combate.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
10 Não guardaram a divina aliança, recusaram observar a sua lei.
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
11 Eles esqueceram suas obras, e as maravilhas operadas ante seus olhos.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
12 Em presença de seus pais, ainda em terras do Egito, ele fez grandes prodígios nas planícies de Tanis.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
13 O mar foi dividido para lhes dar passagem, represando as águas, verticais como um dique;
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
14 De dia ele os conduziu por trás de uma nuvem, e à noite ao clarão de uma flama.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
15 Rochedos foram fendidos por ele no deserto, com torrentes de água os dessedentara.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
16 Da pedra fizera jorrar regatos, e manar água como rios.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
17 Entretanto, continuaram a pecar contra ele, e a se revoltar contra o Altíssimo no deserto.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
18 Provocaram o Senhor em seus corações, reclamando iguarias de suas preferências.
19 — ausente —
19 E falaram contra Deus: Deus será capaz de nos servir uma mesa no deserto?
20 — ausente —
20 Eis que feriu a rocha para fazer jorrar dela água em torrentes. Mas poderia ele nos dar pão e preparar carne para seu povo?
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
21 O Senhor ouviu e se irritou: sua cólera se acendeu contra Jacó, e sua ira se desencadeou contra Israel,
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
22 porque não tiveram fé em Deus, nem confiaram em seu auxílio.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
23 Contudo, ele ordenou às nuvens do alto, e abriu as portas do céu.
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
24 Fez chover o maná para saciá-los, deu-lhes o trigo do céu.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
25 Pôde o homem comer o pão dos fortes, e lhes mandou víveres em abundância,
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
26 depois fez soprar no céu o vento leste, e seu poder levantou o vento sul.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
27 Fez chover carnes, então, como poeira, numerosas aves como as areias do mar,
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
28 As quais caíram em seus acampamentos, ao redor de suas tendas.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
29 Delas comeram até se fartarem, e satisfazerem os seus desejos.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
30 Mas apenas o apetite saciaram, estando-lhes na boca ainda o alimento,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
31 desencadeia-se contra eles a cólera divina, fazendo perecer a sua elite, e prostrando a juventude de Israel.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
32 Malgrado tudo isso, persistiram em pecar, não se deixaram persuadir por seus prodígios.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
33 Então, Deus pôs súbito termo a seus dias, e seus anos tiveram repentino fim.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
34 Quando os feria, eles o procuravam, e de novo se voltavam para Deus.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
35 E se lembravam que Deus era o seu rochedo, e que o Altíssimo lhes era o salvador.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
36 Mas suas palavras enganavam, e lhe mentiam com a sua língua.
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
37 Seus corações não falavam com franqueza, não eram fiéis à sua aliança.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
38 Mas ele, por compaixão, perdoava-lhes a falta e não os exterminava. Muitas vezes reteve sua cólera, não se entregando a todo o seu furor.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
39 Sabendo que eles eram simples carne, um sopro só, que passa sem voltar.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
40 Quantas vezes no deserto o provocaram, e na solidão o afligiram!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
41 Recomeçaram a tentar a Deus, a exasperar o Santo de Israel.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
42 Esqueceram a obra de suas mãos, no dia em que os livrou do adversário,
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
43 quando operou seus prodígios no Egito e maravilhas nas planícies de Tânis;
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
44 quando converteu seus rios em sangue, a fim de impedi-los de beber de suas águas;
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
45 quando enviou moscas para os devorar e rãs que os infestaram;
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
46 quando entregou suas colheitas aos pulgões, e aos gafanhotos o fruto de seu trabalho;
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
47 quando arrasou suas vinhas com o granizo, e suas figueiras com a geada;
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
48 quando extinguiu seu gado com saraivadas, e seus rebanhos pelos raios;
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
49 quando descarregou o ardor de sua cólera, indignação, furor, tribulação, um esquadrão de anjos da desgraça.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
50 Deu livre curso à sua cólera; longe de preservá-los da morte, ele entregou à peste os seres vivos.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
51 Matou os primogênitos no Egito, os primeiros partos nas habitações de Cam,
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
52 enquanto retirou seu povo como ovelhas, e o fez atravessar o deserto como rebanho.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
53 Conduziu-o com firmeza sem nada ter que temer, enquanto aos inimigos os submergiu no mar.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
54 Ele os levou para uma terra santa, até os montes que sua destra conquistou.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
55 Ele expulsou nações diante deles, distribuiu-lhes as terras como herança, fez habitar em suas tendas as tribos de Israel.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
56 Mas ainda tentaram a Deus e provocaram o Altíssimo, e não observaram os seus preceitos.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
57 Transviaram-se e prevaricaram como seus pais, erraram o alvo, como um arco mal entesado.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
58 Provocaram-lhe a ira com seus lugares altos, e inflamaram-lhe o zelo com seus ídolos.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
59 À vista disso Deus se encolerizou e rejeitou Israel severamente.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
60 Abandonou o santuário de Silo, tabernáculo onde habitara entre os homens.
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
61 Deixou conduzir cativa a arca de sua força, permitiu que a arca de sua glória caísse em mãos inimigas.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
62 Abandonou seu povo à espada, e se irritou contra a sua herança.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
63 O fogo devorou sua juventude, suas filhas não encontraram desponsório.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
64 Seus sacerdotes pereceram pelo gládio, e as viúvas não choraram mais seus mortos.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
65 Então, o Senhor despertou como de um sono, como se fosse um guerreiro dominado pelo vinho.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
66 E feriu pelas costas os inimigos, infligindo-lhes eterna igomínia.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
67 Rejeitou o tabernáculo de José, e repeliu a tribo de Efraim.
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
68 Mas escolheu a de Judá e o monte Sião, monte de predileção.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
69 Construiu seu santuário, qual um céu, estável como a terra, firmada para sempre.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
70 Escolhendo a Davi, seu servo, e o tomando dos apriscos das ovelhas.
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
71 Chamou-o do cuidado das ovelhas e suas crias, para apascentar o rebanho de Jacó, seu povo, e de Israel, sua herança.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
72 Davi foi para eles um pastor reto de coração, que os dirigiu com mão prudente.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Salmos 78, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.