Salmos 78
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs ARIB
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
1 Escutai o meu ensino, povo meu; inclinai os vossos ouvidos às palavras da minha boca.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
2 Abrirei a minha boca numa parábola; proporei enigmas da antigüidade,
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
3 coisas que temos ouvido e sabido, e que nossos pais nos têm contado.
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
4 Não os encobriremos aos seus filhos, cantaremos às gerações vindouras os louvores do Senhor, assim como a sua força e as maravilhas que tem feito.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
5 Porque ele estabeleceu um testemunho em Jacó, e instituiu uma lei em Israel, as quais coisas ordenou aos nossos pais que as ensinassem a seus filhos;
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
6 para que as soubesse a geração vindoura, os filhos que houvesse de nascer, os quais se levantassem e as contassem a seus filhos,
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
7 a fim de que pusessem em Deus a sua esperança, e não se esquecessem das obras de Deus, mas guardassem os seus mandamentos;
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
8 e que não fossem como seus pais, geração contumaz e rebelde, geração de coração instável, cujo espírito não foi fiel para com Deus.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
9 Os filhos de Efraim, armados de arcos, retrocederam no dia da peleja.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
10 Não guardaram o pacto de Deus, e recusaram andar na sua lei;
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
11 esqueceram-se das suas obras e das maravilhas que lhes fizera ver.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
12 Maravilhas fez ele à vista de seus pais na terra do Egito, no campo de Zoã.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
13 Dividiu o mar, e os fez passar por ele; fez com que as águas parassem como um montão.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
14 Também os guiou de dia por uma nuvem, e a noite toda por um clarão de fogo.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
15 Fendeu rochas no deserto, e deu-lhes de beber abundantemente como de grandes abismos.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
16 Da penha fez sair fontes, e fez correr águas como rios.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
17 Todavia ainda prosseguiram em pecar contra ele, rebelando-se contra o Altíssimo no deserto.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
18 E tentaram a Deus nos seus corações, pedindo comida segundo o seu apetite.
19 — ausente —
19 Também falaram contra Deus, dizendo: Poderá Deus porventura preparar uma mesa no deserto? Acaso fornecerá carne para o seu povo?
20 — ausente —
20 Pelo que o Senhor, quando os ouviu, se indignou; e acendeu um fogo contra Jacó, e a sua ira subiu contra Israel;
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
21 Pelo que o Senhor, quando os ouviu, se indignou; e acendeu um fogo contra Jacó, e a sua ira subiu contra Israel;
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
22 porque não creram em Deus nem confiaram na sua salvação.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
23 Contudo ele ordenou às nuvens lá em cima, e abriu as portas dos céus;
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
24 fez chover sobre eles maná para comerem, e deu-lhes do trigo dos céus.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
25 Cada um comeu o pão dos poderosos; ele lhes mandou comida em abundância.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
26 Fez soprar nos céus o vento do oriente, e pelo seu poder trouxe o vento sul.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
27 Sobre eles fez também chover carne como poeira, e aves de asas como a areia do mar;
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
28 e as fez cair no meio do arraial deles, ao redor de suas habitações.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
29 Então comeram e se fartaram bem, pois ele lhes trouxe o que cobiçavam.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
30 Não refrearam a sua cobiça. Ainda lhes estava a comida na boca,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
31 quando a ira de Deus se levantou contra eles, e matou os mais fortes deles, e prostrou os escolhidos de Israel.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
32 Com tudo isso ainda pecaram, e não creram nas suas maravilhas.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
33 Pelo que consumiu os seus dias como um sopro, e os seus anos em repentino terror.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
34 Quando ele os fazia morrer, então o procuravam; arrependiam-se, e de madrugada buscavam a Deus.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
35 Lembravam-se de que Deus era a sua rocha, e o Deus Altíssimo o seu Redentor.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
36 Todavia lisonjeavam-no com a boca, e com a língua lhe mentiam.
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
37 Pois o coração deles não era constante para com ele, nem foram eles fiéis ao seu pacto.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
38 Mas ele, sendo compassivo, perdoou a sua iniqüidade, e não os destruiu; antes muitas vezes desviou deles a sua cólera, e não acendeu todo o seu furor.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
39 Porque se lembrou de que eram carne, um vento que passa e não volta.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
40 Quantas vezes se rebelaram contra ele no deserto, e o ofenderam no ermo!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
41 Voltaram atrás, e tentaram a Deus; e provocaram o Santo de Israel.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
42 Não se lembraram do seu poder, nem do dia em que os remiu do adversário,
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
43 nem de como operou os seus sinais no Egito, e as suas maravilhas no campo de Zoã,
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
44 convertendo em sangue os seus rios, para que não pudessem beber das suas correntes.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
45 Também lhes mandou enxames de moscas que os consumiram, e rãs que os destruíram.
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
46 Entregou às lagartas as novidades deles, e o fruto do seu trabalho aos gafanhotos.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
47 Destruiu as suas vinhas com saraiva, e os seus sicômoros com chuva de pedra.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
48 Também entregou à saraiva o gado deles, e aos coriscos os seus rebanhos.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
49 E atirou sobre eles o ardor da sua ira, o furor, a indignação, e a angústia, qual companhia de anjos destruidores.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
50 Deu livre curso à sua ira; não os poupou da morte, mas entregou a vida deles à pestilência.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
51 Feriu todo primogênito no Egito, primícias da força deles nas tendas de Cam.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
52 Mas fez sair o seu povo como ovelhas, e os guiou pelo deserto como a um rebanho.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
53 Guiou-os com segurança, de sorte que eles não temeram; mas aos seus inimigos, o mar os submergiu.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
54 Sim, conduziu-os até a sua fronteira santa, até o monte que a sua destra adquirira.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
55 Expulsou as nações de diante deles; e dividindo suas terras por herança, fez habitar em suas tendas as tribos de Israel.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
56 Contudo tentaram e provocaram o Deus Altíssimo, e não guardaram os seus testemunhos.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
57 Mas tornaram atrás, e portaram-se aleivosamente como seus pais; desviaram-se como um arco traiçoeiro.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
58 Pois o provocaram à ira com os seus altos, e o incitaram a zelos com as suas imagens esculpidas.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
59 Ao ouvir isso, Deus se indignou, e sobremodo abominou a Israel.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
60 Pelo que desamparou o tabernáculo em Siló, a tenda da sua morada entre os homens,
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
61 dando a sua força ao cativeiro, e a sua glória à mão do inimigo.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
62 Entregou o seu povo à espada, e encolerizou-se contra a sua herança.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
63 Aos seus mancebos o fogo devorou, e suas donzelas não tiveram cântico nupcial.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
64 Os seus sacerdotes caíram à espada, e suas viúvas não fizeram pranto.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
65 Então o Senhor despertou como dum sono, como um valente que o vinho excitasse.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
66 E fez recuar a golpes os seus adversários; infligiu-lhes eterna ignomínia.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
67 Além disso, rejeitou a tenda de José, e não escolheu a tribo de Efraim;
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
68 antes escolheu a tribo de Judá, o monte Sião, que ele amava.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
69 Edificou o seu santuário como os lugares elevados, como a terra que fundou para sempre.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
70 Também escolheu a Davi, seu servo, e o tirou dos apriscos das ovelhas;
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
71 de após as ovelhas e suas crias o trouxe, para apascentar a Jacó, seu povo, e a Israel, sua herança.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
72 E ele os apascentou, segundo a integridade do seu coração, e os guiou com a perícia de suas mãos.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Salmos 78, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.