Salmos 78
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs NVI
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
1 Povo meu, escute o meu ensino; incline os ouvidos para o que eu tenho a dizer.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
2 Em parábolas abrirei a minha boca, proferirei enigmas do passado;
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
3 o que ouvimos e aprendemos, o que nossos pais nos contaram.
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
4 Não os esconderemos dos nossos filhos; contaremos à próxima geração os louváveis feitos do Senhor, o seu poder e as maravilhas que fez.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
5 Ele decretou estatutos para Jacó, e em Israel estabeleceu a lei, e ordenou aos nossos antepassados que a ensinassem aos seus filhos,
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
6 de modo que a geração seguinte a conhecesse, e também os filhos que ainda nasceriam, e eles, por sua vez, contassem aos seus próprios filhos.
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
7 Então eles porão a confiança em Deus; não esquecerão os seus feitos e obedecerão aos seus mandamentos.
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
8 Eles não serão como os seus antepassados, obstinados e rebeldes, povo de coração desleal para com Deus, gente de espírito infiel.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
9 Os homens de Efraim, flecheiros armados, viraram as costas no dia da batalha;
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
10 não guardaram a aliança de Deus e se recusaram a viver de acordo com a sua lei.
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
11 Esqueceram o que ele tinha feito, as maravilhas que lhes havia mostrado.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
12 Ele fez milagres diante dos seus antepassados, na terra do Egito, na região de Zoã.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
13 Dividiu o mar para que pudessem passar; fez a água erguer-se como um muro.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
14 Ele os guiou com a nuvem de dia e com a luz do fogo de noite.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
15 Fendeu as rochas no deserto e deu-lhes tanta água como a que flui das profundezas;
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
16 da pedra fez sair regatos e fluir água como um rio.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
17 Mas contra ele continuaram a pecar, revoltando-se no deserto contra o Altíssimo.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
18 Deliberadamente puseram Deus à prova, exigindo o que desejavam comer.
19 — ausente —
19 Duvidaram de Deus, dizendo: "Poderá Deus preparar uma mesa no deserto?
20 — ausente —
20 Sabemos que quando ele feriu a rocha a água brotou e jorrou em torrentes. Mas conseguirá também dar-nos de comer? Poderá suprir de carne o seu povo? "
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
21 O Senhor os ouviu e enfureceu-se; atacou Jacó com fogo, e sua ira levantou-se contra Israel,
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
22 pois eles não creram em Deus nem confiaram no seu poder salvador.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
23 Contudo, ele deu ordens às nuvens e abriu as portas dos céus;
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
24 fez chover maná para que o povo comesse, deu-lhe o pão dos céus.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
25 Os homens comeram o pão dos anjos; enviou-lhes comida à vontade.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
26 Enviou dos céus o vento oriental e pelo seu poder fez avançar o vento sul.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
27 Fez chover carne sobre eles como pó, bandos de aves como a areia da praia.
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
28 Levou-as a cair dentro do acampamento, ao redor das suas tendas.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
29 Comeram à vontade, e assim ele satisfez o desejo deles.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
30 Mas, antes de saciarem o apetite, quando ainda tinham a comida na boca,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
31 acendeu-se contra eles a ira de Deus; e ele feriu de morte os mais fortes dentre eles, matando os jovens de Israel.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
32 A despeito disso tudo, continuaram pecando; não creram nos seus prodígios.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
33 Por isso ele encerrou os dias deles como um sopro e os anos deles em repentino pavor.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
34 Sempre que Deus os castigava com a morte, eles o buscavam; com fervor se voltavam de novo para ele.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
35 Lembravam-se de que Deus era a sua Rocha, de que o Deus Altíssimo era o seu Redentor.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
36 Com a boca o adulavam, com a língua o enganavam;
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
37 o coração deles não era sincero; não foram fiéis à sua aliança.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
38 Contudo, ele foi misericordioso; perdoou-lhes as maldades e não os destruiu. Vez após vez conteve a sua ira, sem despertá-la totalmente.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
39 Lembrou-se de que eram meros mortais, brisa passageira que não retorna.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
40 Quantas vezes mostraram-se rebeldes contra ele no deserto e o entristeceram na terra solitária!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
41 Repetidas vezes puseram Deus à prova; irritaram o Santo de Israel.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
42 Não se lembravam da sua mão poderosa, do dia em que os redimiu do opressor,
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
43 do dia em que mostrou os seus prodígios no Egito, as suas maravilhas na região de Zoã,
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
44 quando transformou os rios e os riachos dos egípcios em sangue, e não mais conseguiam beber das suas águas,
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
45 e enviou enxames de moscas que os devoraram, e rãs que os devastaram;
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
46 quando entregou as suas plantações às larvas, a produção da terra aos gafanhotos;
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
47 e destruiu as suas vinhas com a saraiva e as suas figueiras bravas, com a geada;
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
48 quando entregou o gado deles ao granizo, os seus rebanhos aos raios;
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
49 quando os atingiu com a sua ira ardente, com furor, indignação e hostilidade, com muitos anjos destruidores.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
50 Abriu caminho para a sua ira; não os poupou da morte, mas os entregou à peste.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
51 Matou todos os primogênitos do Egito, as primícias do vigor varonil das tendas de Cam.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
52 Mas tirou o seu povo como ovelhas e o conduziu como a um rebanho pelo deserto.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
53 Ele os guiou em segurança, e não tiveram medo; e os seus inimigos afundaram-se no mar.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
54 Assim os trouxe à fronteira da sua terra santa, aos montes que a sua mão direita conquistou.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
55 Expulsou nações que lá estavam, distribuiu-lhes as terras por herança e deu suas tendas às tribos de Israel para que nelas habitassem.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
56 Mas eles puseram Deus à prova e foram rebeldes contra o Altíssimo; não obedeceram aos seus testemunhos.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
57 Foram desleais e infiéis, como os seus antepassados, confiáveis como um arco defeituoso.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
58 Eles o irritaram com os altares idólatras; com os seus ídolos lhe provocaram ciúmes.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
59 Sabendo-o Deus, enfureceu-se e rejeitou totalmente a Israel;
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
60 abandonou o tabernáculo de Siló, a tenda onde habitava entre os homens.
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
61 Entregou o símbolo do seu poder ao cativeiro, e o seu esplendor, nas mãos do adversário.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
62 Deixou que o seu povo fosse morto à espada, pois enfureceu-se com a sua herança.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
63 O fogo consumiu os seus jovens, e as suas moças não tiveram canções de núpcias;
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
64 os sacerdotes foram mortos à espada! As viúvas já nem podiam chorar!
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
65 Então o Senhor despertou como que de um sono, como um guerreiro exaltado pelo vinho.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
66 Fez retroceder a golpes os seus adversários e os entregou a permanente humilhação.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
67 Também rejeitou as tendas de José, e não escolheu a tribo de Efraim;
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
68 ao contrário, escolheu a tribo de Judá e o monte Sião, o qual amou.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
69 Construiu o seu santuário como as alturas; como a terra o firmou para sempre.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
70 Escolheu o seu servo Davi e o tirou do aprisco das ovelhas,
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
71 do pastoreio de ovelhas para ser o pastor de Jacó, seu povo, de Israel, sua herança.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
72 E de coração íntegro Davi os pastoreou, com mãos experientes os conduziu.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Salmos 78, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.