Salmos 78
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs NVT
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
1 Ó meu povo, ouça minhas instruções! Abra os ouvidos para o que direi,
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
2 pois lhe falarei por meio de parábola. Ensinarei enigmas de nosso passado,
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
3 histórias que ouvimos e conhecemos, que nossos antepassados nos transmitiram.
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
4 Não esconderemos essas verdades de nossos filhos; contaremos à geração seguinte os feitos gloriosos do S seu poder e suas maravilhas.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
5 Pois ele estabeleceu seus preceitos a Jacó, deu sua lei a Israel. Ordenou a nossos antepassados que a ensinassem a seus filhos,
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
6 para que a geração seguinte, os filhos ainda por nascer, a conhecesse, e eles, por sua vez, a ensinarão a seus filhos.
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
7 Portanto, cada geração deve pôr sua esperança em Deus, não esquecer seus poderosos feitos e obedecer a seus mandamentos.
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
8 Assim, não serão como seus antepassados, teimosos, rebeldes e infiéis, que se recusaram a confiar em Deus de todo o coração.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
9 Os guerreiros de Efraim, embora armados de arcos, deram meia-volta e fugiram no dia da batalha.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
10 Não cumpriram a aliança de Deus, não quiseram viver de acordo com sua lei.
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
11 Esqueceram o que ele havia feito, as maravilhas que lhes tinha mostrado,
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
12 os milagres que realizara para seus antepassados na planície de Zoã, na terra do Egito.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
13 Pois ele dividiu o mar e os conduziu na travessia; fez as águas se erguerem como muralhas.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
14 Durante o dia, os guiava com uma nuvem, durante a noite, com a luz do fogo.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
15 No deserto, partiu as rochas para lhes dar água, como a que jorra de um manancial.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
16 Da pedra, fez brotar riachos e correr água como um rio.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
17 Ainda assim, continuaram a pecar contra ele e se rebelaram contra o Altíssimo no deserto.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
18 Puseram Deus à prova em seu coração e exigiram a comida que tanto queriam.
19 — ausente —
19 Chegaram a falar contra o próprio Deus, dizendo: “Deus não é capaz de nos dar comida no deserto.
20 — ausente —
20 Sim, ele pode bater numa rocha e dela fazer brotar água, mas não é capaz de dar pão e carne a seu povo”.
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
21 Quando o S enhor os ouviu, se enfureceu; o fogo de sua ira ardeu contra Jacó. Sim, sua ira se levantou contra Israel,
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
22 pois não creram em Deus nem confiaram em seu cuidado.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
23 Apesar disso, ele deu ordem às nuvens; abriu as portas dos céus.
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
24 Fez chover maná para alimentá-los; deu-lhes pão dos céus.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
25 Eles comeram o pão dos anjos; receberam comida à vontade.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
26 Ele enviou dos céus o vento do leste e, por seu poder, guiou o vento do sul.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
27 Fez chover carne como se fosse pó, muitas e muitas aves, como a areia da praia.
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
28 Fez as aves caírem dentro do acampamento, ao redor de suas tendas.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
29 O povo comeu à vontade; ele atendeu ao desejo deles.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
30 Mas, antes que estivessem satisfeitos, enquanto ainda tinham comida na boca,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
31 a ira de Deus se levantou contra eles. Ele matou seus homens mais fortes; feriu mortalmente os jovens de Israel.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
32 Ainda assim, continuaram a pecar; não confiaram em Deus, apesar de suas maravilhas.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
33 Por isso, reduziu a vida deles a um sopro e fez seus dias terminarem em terror.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
34 Quando Deus começou a matá-los, finalmente o buscaram; arrependeram-se e levaram Deus a sério.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
35 Então lembraram que Deus era sua rocha, que o Deus Altíssimo
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
36 Contudo, foi só da boca para fora; mentiram para ele com os lábios.
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
37 Pois o coração não era leal a Deus; não foram fiéis à sua aliança.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
38 E, no entanto, ele foi misericordioso; perdoou seus pecados e não os destruiu. Muitas vezes conteve sua ira e não se enfureceu contra eles.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
39 Pois se lembrou de que eram simples mortais; passam como o vento, que não volta mais.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
40 Quantas vezes se rebelaram contra ele no deserto e o entristeceram naquela terra desolada!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
41 Repetidamente, puseram Deus à prova e provocaram o Santo de Israel.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
42 Não se recordaram do seu poder, nem do dia em que ele os resgatou de seus inimigos.
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
43 Não se lembraram dos sinais que ele fizera no Egito, das maravilhas realizadas na planície de Zoã.
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
44 Ele transformou os rios em sangue, para que ninguém bebesse de suas águas.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
45 Enviou enxames de moscas para devorá-los e rãs para destruí-los.
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
46 Entregou suas plantações às lagartas e suas colheitas, aos gafanhotos.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
47 Destruiu as videiras com granizo e as figueiras, com geadas.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
48 Entregou seu gado à chuva de pedras e seus rebanhos, aos raios.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
49 Lançou sobre eles sua ira ardente, sua fúria, indignação e hostilidade. Enviou contra eles muitos anjos destruidores.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
50 Voltou sua ira contra eles; não lhes poupou a vida, mas os devastou com a peste.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
51 Matou todos os filhos mais velhos do Egito, a flor da juventude na terra de Cam.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
52 Mas conduziu seu povo como um rebanho de ovelhas e os guiou em segurança pelo deserto.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
53 Manteve-os a salvo, e não tiveram medo; o mar cobriu seus inimigos.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
54 Levou o povo até a fronteira de sua terra santa, à região montanhosa que para eles conquistou.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
55 Diante deles expulsou as nações e repartiu entre eles sua herança; estabeleceu as tribos de Israel em seus lugares.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
56 Ainda assim, continuaram a pôr à prova o Deus Altíssimo e a se rebelar contra ele; não obedeceram a seus preceitos.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
57 Voltaram atrás e foram infiéis, como seus antepassados; mostraram-se indignos de confiança, como um arco defeituoso.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
58 Provocaram a ira de Deus ao construir altares para outros deuses; com seus ídolos, despertaram nele ciúmes.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
59 Quando Deus os ouviu, se enfureceu e rejeitou por completo Israel.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
60 Abandonou sua habitação em Siló, o tabernáculo onde vivia no meio do povo.
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
61 Deixou que a arca de seu poder fosse capturada, entregou sua glória nas mãos de inimigos.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
62 Permitiu que seu povo fosse morto à espada, pois se enfureceu com eles, sua propriedade.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
63 Os jovens foram consumidos pelo fogo, e as moças não puderam entoar canções de núpcias.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
64 Os sacerdotes foram mortos à espada, e as viúvas não puderam lamentar as mortes.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
65 Então o Senhor se levantou, como de um sono, como o guerreiro que desperta da embriaguez.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
66 Fez os inimigos recuarem e os entregou à vergonha para sempre.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
67 Rejeitou, porém, os descendentes de José; não escolheu a tribo de Efraim.
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
68 Antes, escolheu a tribo de Judá, o monte Sião, que ele amou.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
69 Ali construiu seu santuário, alto como os céus, firme e duradouro como a terra.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
70 Escolheu Davi, seu servo, e dos currais o chamou.
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
71 Tirou-o do pastoreio de ovelhas e cordeiros e tornou-o pastor dos descendentes de Jacó, o povo que a Deus pertence, Israel.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
72 Com coração sincero, Davi cuidou deles e os conduziu com sensatez.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Salmos 78, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.