Salmos 78
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs ARC
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
1 Escutai a minha lei, povo meu; inclinai os ouvidos às palavras da minha boca.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
2 Abrirei a boca numa parábola; proporei enigmas da antiguidade,
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
3 os quais temos ouvido e sabido, e nossos pais no-los têm contado.
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
4 Não os encobriremos aos seus filhos, mostrando à geração futura os louvores do Senhor , assim como a sua força e as maravilhas que fez.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
5 Porque ele estabeleceu um testemunho em Jacó, e pôs uma lei em Israel, e ordenou aos nossos pais que a fizessem conhecer a seus filhos,
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
6 para que a geração vindoura a soubesse, e os filhos que nascessem se levantassem e a contassem a seus filhos;
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
7 para que pusessem em Deus a sua esperança e se não esquecessem das obras de Deus, mas guardassem os seus mandamentos
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
8 e não fossem como seus pais, geração contumaz e rebelde, geração que não regeu o seu coração, e cujo espírito não foi fiel para com Deus.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
9 Os filhos de Efraim, armados e trazendo arcos, retrocederam no dia da peleja.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
10 Não guardaram o concerto de Deus e recusaram andar na sua lei.
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
11 E esqueceram-se das suas obras e das maravilhas que lhes fizera ver,
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
12 maravilhas que ele fez à vista de seus pais na terra do Egito, no campo de Zoã.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
13 Dividiu o mar, e os fez passar por ele; fez com que as águas parassem como num montão.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
14 De dia os guiou com uma nuvem, e toda a noite, com um clarão de fogo.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
15 Fendeu as penhas no deserto e deu- lhes de beber como de grandes abismos.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
16 Fez sair fontes da rocha e fez correr as águas como rios.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
17 E ainda prosseguiram em pecar contra ele, provocando ao Altíssimo na solidão.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
18 E tentaram a Deus no seu coração, pedindo carne para satisfazerem o seu apetite.
19 — ausente —
19 E falaram contra Deus e disseram: Poderá Deus, porventura, preparar- nos uma mesa no deserto?
20 — ausente —
20 Eis que feriu a penha, e águas correram dela; rebentaram ribeiros em abundância; poderá também dar- nos pão ou preparar carne para o seu povo?
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
21 Pelo que o Senhor os ouviu e se indignou; e acendeu um fogo contra Jacó, e furor também subiu contra Israel,
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
22 porquanto não creram em Deus, nem confiaram na sua salvação,
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
23 posto que tivesse mandado às altas nuvens, e tivesse aberto as portas dos céus,
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
24 e fizesse chover sobre eles o maná para comerem, e lhes tivesse dado do trigo do céu.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
25 Cada um comeu o pão dos poderosos; ele lhes mandou comida com abundância.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
26 Fez soprar o vento do Oriente nos céus e trouxe o Sul com a sua força.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
27 E choveu sobre eles carne como pó, e aves de asas como a areia do mar.
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
28 E as fez cair no meio do seu arraial, ao redor de suas habitações.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
29 Então, comeram e se fartaram bem; pois lhes satisfez o desejo.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
30 Não refrearam o seu apetite. Ainda lhes estava a comida na boca,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
31 quando a ira de Deus desceu sobre eles, e matou os mais fortes deles, e feriu os escolhidos de Israel.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
32 Com tudo isto, ainda pecaram e não deram crédito às suas maravilhas.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
33 Pelo que consumiu os seus dias na vaidade e os seus anos, na angústia.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
34 Pondo-os ele à morte, então, o procuravam; e voltavam, e de madrugada buscavam a Deus.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
35 E lembravam-se de que Deus era a sua rocha, e o Deus Altíssimo, o seu Redentor.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
36 Todavia, lisonjeavam-no com a boca e com a língua lhe mentiam.
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
37 Porque o seu coração não era reto para com ele, nem foram fiéis ao seu concerto.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
38 Mas ele, que é misericordioso, perdoou a sua iniquidade e não os destruiu; antes, muitas vezes desviou deles a sua cólera e não deixou despertar toda a sua ira,
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
39 porque se lembrou de que eram carne, um vento que passa e não volta.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
40 Quantas vezes o provocaram no deserto e o ofenderam na solidão!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
41 Voltaram atrás, e tentaram a Deus, e duvidaram do Santo de Israel.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
42 Não se lembraram do poder da sua mão, nem do dia em que os livrou do adversário;
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
43 como operou os seus sinais no Egito e as suas maravilhas no campo de Zoã;
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
44 e converteu em sangue os seus rios e as suas correntes, para que não pudessem beber.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
45 E lhes mandou enxames de moscas que os consumiram, e rãs que os destruíram.
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
46 Deu, também, ao pulgão a sua novidade, e o seu trabalho, aos gafanhotos.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
47 Destruiu as suas vinhas com saraiva, e os seus sicômoros, com pedrisco.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
48 Também entregou o seu gado à saraiva, e aos coriscos, os seus rebanhos.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
49 E atirou para o meio deles, quais mensageiros de males, o ardor da sua ira: furor, indignação e angústia.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
50 Abriu caminho à sua ira; não poupou a alma deles à morte, nem a vida deles à pestilência.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
51 E feriu todo primogênito no Egito, primícias da sua força nas tendas de Cam,
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
52 mas fez com que o seu povo saísse como ovelhas e os guiou pelo deserto, como a um rebanho.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
53 E os guiou com segurança, e não temeram; mas o mar cobriu os seus inimigos.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
54 E conduziu-os até ao limite do seu santuário, até este monte que a sua destra adquiriu,
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
55 e expulsou as nações de diante deles, e, dividindo suas terras, lhas deu por herança, e fez habitar em suas tendas as tribos de Israel.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
56 Contudo, tentaram, e provocaram o Deus Altíssimo, e não guardaram os seus testemunhos.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
57 Mas tornaram atrás e portaram-se aleivosamente como seus pais; viraram-se como um arco traiçoeiro,
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
58 pois lhe provocaram a ira com os seus altos e despertaram-lhe o zelo com as suas imagens de escultura.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
59 Deus ouviu isto e se indignou; e sobremodo aborreceu a Israel,
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
60 pelo que desamparou o tabernáculo em Siló, a tenda que estabelecera como sua morada entre os homens,
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
61 e deu a sua força ao cativeiro, e a sua glória, à mão do inimigo,
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
62 e entregou o seu povo à espada, e encolerizou-se contra a sua herança.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
63 Aos seus jovens, consumiu-os o fogo, e as suas donzelas não tiveram festa nupcial.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
64 Os seus sacerdotes caíram à espada, e suas viúvas não se lamentaram.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
65 Então, o Senhor despertou como de um sono, como um valente que o vinho excitasse.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
66 E feriu os seus adversários, que fugiram, e os pôs em perpétuo desprezo.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
67 Além disto, rejeitou a tenda de José e não elegeu a tribo de Efraim.
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
68 Antes, elegeu a tribo de Judá, o monte Sião, que ele amava.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
69 E edificou o seu santuário como aos lugares elevados, como a terra que fundou para sempre.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
70 Também elegeu a Davi, seu servo, e o tirou dos apriscos das ovelhas.
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
71 De após as ovelhas pejadas o trouxe, para apascentar a Jacó, seu povo, e a Israel, sua herança.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
72 Assim, os apascentou, segundo a integridade do seu coração, e os guiou com a perícia de suas mãos.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Salmos 78, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.