Jó 21
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs VC
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Jó tomou então a palavra nestes termos:
2 — ausente —
2 Ouvi, ouvi minhas palavras, que eu tenha pelo menos esse consolo de vossa parte.
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
3 Permiti que eu fale; quando tiver falado, zombai à vontade.
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
4 É de um homem que me queixo? E como não hei de perder a paciência?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
5 Olhai para mim; ireis ficar estupefactos, e poreis a mão sobre a boca.
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
6 Quando penso nisso, fico estarrecido, e todo o meu corpo treme.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
7 Como é que os maus vivem, envelhecem, e cresce o seu vigor?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
8 Sua posteridade prospera diante deles, e seus descendentes sob seus olhos;
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
9 sua casa é tranqüila, sem alarmes, a vara de Deus não os atinge.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
10 Seu touro é cada vez mais fecundo, sua vaca dá cria sem nunca abortar.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
11 Deixam os filhos correr como carneiros, e os seus pequenos saltam e brincam.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
12 Cantam ao som do pandeiro e da cítara, divertem-se ao som da flauta.
13 He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.
13 Passam os dias na alegria, e descem tranqüilamente à região dos mortos.
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
14 Ora, dizem a Deus: Afasta-te de nós, não queremos conhecer os teus caminhos;
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
15 quem é o Todo-poderoso para que o sirvamos? Que vantagem temos em lhe fazer orações?
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
16 A felicidade não está em suas mãos? Contudo, longe de mim esteja o modo de pensar dos ímpios!
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
17 Quantas vezes vemos apagar-se a lâmpada dos ímpios, e a ruína desabar sobre eles?
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
18 São eles como a palha ao sopro do vento, como a cinza tragada pelo turbilhão?
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
19 Deus {assim dizem}, reserva para os filhos o castigo do pai. Que ele mesmo o puna, para que o sinta!
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
20 Que veja com os próprios olhos a sua ruína, e ele mesmo beba da cólera do Todo-poderoso!
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
21 Que se lhe dá do que será feito de sua casa depois dele, se o número de seus meses já está contado?
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
22 É a Deus, que se irá ensinar a sabedoria, a ele, que julga os seres superiores?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
23 Um morre no seio da prosperidade, plenamente feliz e tranqüilo,
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
24 os flancos cobertos de gordura, e a medula dos ossos cheia de seiva;
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
25 o outro morre com a amargura na alma, sem ter gozado a felicidade;
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
26 juntos se deitam na terra, e os vermes recobrem a ambos.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
27 Ah! conheço vossos pensamentos, os julgamentos iníquos que fazeis de mim.
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
28 Dizeis: Onde está a casa do tirano, onde está a tenda em que habitavam os ímpios?
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
29 Não interrogastes os viajantes? Contestaríeis seus testemunhos?
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
30 No dia da infelicidade o ímpio é poupado, no dia da cólera ele escapa.
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
31 Quem reprova diante dele o seu proceder, e lhe pede contas de seus atos?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
32 Levam-no ao sepulcro, ficarão de vigília em sua câmara funerária.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
33 Os torrões do vale são-lhe leves; todos os homens irão em sua companhia, e foram inumeráveis seus predecessores.
34 — ausente —
34 Que significam, pois, essas vãs consolações? Todas as vossas respostas são apenas perfídia.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 21, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.