Jó 21
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs ARIB
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Então Jó respondeu:
2 — ausente —
2 Ouvi atentamente as minhas palavras; seja isto a vossa consolação.
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
3 Sofrei-me, e eu falarei; e, havendo eu falado, zombai.
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
4 É porventura do homem que eu me queixo? Mas, ainda que assim fosse, não teria motivo de me impacientar?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
5 Olhai para mim, e pasmai, e ponde a mão sobre a boca.
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
6 Quando me lembro disto, me perturbo, e a minha carne estremece de horror.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
7 Por que razão vivem os ímpios, envelhecem, e ainda se robustecem em poder?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
8 Os seus filhos se estabelecem à vista deles, e os seus descendentes perante os seus olhos.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
9 As suas casas estão em paz, sem temor, e a vara de Deus não está sobre eles.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
10 O seu touro gera, e não falha; pare a sua vaca, e não aborta.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
11 Eles fazem sair os seus pequeninos, como a um rebanho, e suas crianças andam saltando.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
12 Levantam a voz, ao som do tamboril e da harpa, e regozijam-se ao som da flauta.
13 He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.
13 Na prosperidade passam os seus dias, e num momento descem ao Seol.
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
14 Eles dizem a Deus: retira-te de nós, pois não desejamos ter conhecimento dos teus caminhos.
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
15 Que é o Todo-Poderoso, para que nós o sirvamos? E que nos aproveitará, se lhe fizermos orações?
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
16 Vede, porém, que eles não têm na mão a prosperidade; esteja longe de mim o conselho dos ímpios!
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
17 Quantas vezes sucede que se apague a lâmpada dos ímpios? que lhes sobrevenha a sua destruição? que Deus na sua ira lhes reparta dores?
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
18 que eles sejam como a palha diante do vento, e como a pragana, que o redemoinho arrebata?
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
19 Deus, dizeis vós, reserva a iniqüidade do pai para seus filhos, mas é a ele mesmo que Deus deveria punir, para que o conheça.
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
20 Vejam os seus próprios olhos a sua ruína, e beba ele do furor do Todo-Poderoso.
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
21 Pois, que lhe importa a sua casa depois de morto, quando lhe for cortado o número dos seus meses?
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
22 Acaso se ensinará ciência a Deus, a ele que julga os excelsos?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
23 Um morre em plena prosperidade, inteiramente sossegado e tranqüilo;
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
24 com os seus baldes cheios de leite, e a medula dos seus ossos umedecida.
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
25 Outro, ao contrário, morre em amargura de alma, não havendo provado do bem.
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
26 Juntamente jazem no pó, e os vermes os cobrem.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
27 Eis que conheço os vossos pensamentos, e os maus intentos com que me fazeis injustiça.
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
28 Pois dizeis: Onde está a casa do príncipe, e onde a tenda em que morava o ímpio?
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
29 Porventura não perguntastes aos viandantes? e não aceitais o seu testemunho,
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
30 de que o mau é preservado no dia da destruição, e poupado no dia do furor?
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
31 Quem acusará diante dele o seu caminho? e quem lhe dará o pago do que fez?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
32 Ele é levado para a sepultura, e vigiam-lhe o túmulo.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
33 Os torrões do vale lhe são doces, e o seguirão todos os homens, como ele o fez aos inumeráveis que o precederam.
34 — ausente —
34 Como, pois, me ofereceis consolações vãs, quando nas vossas respostas só resta falsidade?
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 21, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.