1 Koorahilaisten laulu, psalmi. Veisuunjohtajalle. Veisataan kuten "Sairaus", esrahilaisen Heemanin mietevirsi.
2 Herra, pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan edessäsi.
3 Salli rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi huutoni puoleen.
4 Sillä sieluni on saanut kärsimyksistä tarpeeksi, ja elämäni on lähellä hautaa.
5 Minut luetaan hautaan menevien joukkoon. Olen kuin mies, jolta voima on poissa.
6 Minut on jätetty kuolleiden joukkoon. Olen kuin kaatuneet, jotka makaavat haudassa ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat kädestäsi erotetut.
7 Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
8 Vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät ylitseni. Sela.
9 Sinä olet karkottanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi. Minut on suljettu sisään enkä pääse ulos.
10 Kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.
11 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko kuolleiden henget sinua kiittämään? Sela.
12 Kerrotaanko haudassa armostasi, kadotuksessa uskollisuudestasi?
13 Tunnetaanko ihmeesi pimeydessä ja vanhurskautesi unohduksen maassa?
14 Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja rukoukseni tulee varhain eteesi.
15 Miksi, Herra, hylkäät sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
16 Minä olen ollut kurja ja lähellä kuolemaa nuoruudestani alkaen. Minä kärsin kauhujasi ja olen neuvoton.
17 Vihasi vyöryy ylitseni, kauhusi hukuttavat minut.
18 Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet. Ne kaikki yhdessä piirittävät minua.
19 Ystävät ja toverit sinä olet karkottanut minusta kauas. Pimeys on ainoa tuttavani.