Jó 30
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs VC
VC Versão Católica
1 "Mutta nyt minulle nauravat elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoirieni pariin.
1 Agora zombam de mim os mais jovens do que eu, aqueles cujos pais eu desdenharia de colocar com os cães de meu rebanho.
2 Mitäpä silloin hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa väkevyys on hävinnyt.
2 Que faria eu com o vigor de seus braços? Não atingirão a idade madura.
3 Puute ja kova nälänhätä saa heidät kaluamaan kuivaa maata, hiljan autioitunutta ja asumatonta.
3 Reduzidos a nada pela miséria e a fome, roem um solo árido e desolado.
4 He poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja pensaan juuria lämmitykseen.
4 Colhem ervas e cascas dos arbustos, por pão têm somente a raiz das giestas.
5 Heidät karkotetaan ihmisten parista ja heitä vastaan nostetaan hälytys kuin varasta vastaan.
5 São postos para fora do povo, gritam com eles como se fossem ladrões,
6 Heidän on asuttava kaameissa purouomissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
6 moram em barrancos medonhos, em buracos de terra e de rochedos.
7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat –
7 Ouvem-se seus gritos entre os arbustos, amontoam-se debaixo das urtigas,
8 nuo houkkien ja kunniattomien lapset, maasta karkotetut.
8 filhos de infames e de gente sem nome que são expulsos da terra!
9 Mutta nyt olen tullut heille pilkkalauluksi, olen joutunut heidän puheenaiheekseen.
9 Agora sou o assunto de suas canções, o tema de seus escárnios;
10 He inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
10 afastam-se de mim com horror, não receiam cuspir-me no rosto.
11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut. He ovat ottaneet minulta pois ohjat.
11 Desamarraram a corda para humilhar-me, sacudiram de si todo o freio diante de mim.
12 Oikealta puoleltani nousee tuo joukkio. He lyövät jalat altani ja ovat tehneet teitään tuhotakseen minut.
12 À minha direita levanta-se a raça deles, tentam atrapalhar meus pés, abrem diante de mim o caminho da sua desgraça.
13 He hävittävät polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa.
13 Cortam minha vereda para me perder, trabalham para minha ruína.
14 He tulevat kuin leveästä muurin aukosta, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
14 Penetram como por uma grande brecha, irrompem entre escombros.
15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niin kuin tuuli sinä pyyhkäiset pois arvoni, ja pelastukseni katoaa kuin pilvi.
15 O pavor me invade. Minha esperança é varrida como se fosse pelo vento, minha felicidade passa como uma nuvem.
16 Nyt sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
16 Agora minha alma se dissolve, os dias de aflição me dominaram.
17 Yö kaivaa luut ruumiistani, eivätkä kalvavat tuskani lepää.
17 A noite traspassa meus ossos, consome-os; os males que me roem não dormem.
18 Suurella voimalla hän on tarttunut vaatteeseeni. Se kiristyy ympärilleni kuin viittani pääntie.
18 Com violência segura a minha veste, aperta-me como o colarinho de minha túnica.
19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja olen tullut tomun ja tuhkan kaltaiseksi.
19 Deus jogou-me no lodo, tenho o aspecto da poeira e da cinza.
20 Huudan sinua, mutta et vastaa minulle. Seison tässä, mutta et huomaa minua.
20 Clamo a ti, e não me respondes; ponho-me diante de ti, e não olhas para mim.
21 Muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
21 Tornaste-te cruel para comigo, atacas-me com toda a força de tua mão.
22 Kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja murskaat minut.
22 Arrebatas-me, fazes-me cavalgar o tufão, aniquilas-me na tempestade.
23 Sillä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, paikkaan, minne kaikki elävä kokoontuu.
23 Eu bem sei, levas-me à morte, ao lugar onde se encontram todos os viventes.
24 Mutta eikö saisi ojentaa kättänsä raunioihin ja huutaa apua onnettomuudessa?
24 Mas poderá aquele que cai não estender a mão, poderá não pedir socorro aquele que perece?
25 Vai enkö itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
25 Não chorei com os oprimidos? Não teve minha alma piedade dos pobres?
26 Sillä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus, vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
26 Esperava a felicidade e veio a desgraça, esperava a luz e vieram as trevas.
27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
27 Minhas entranhas abrasam-se sem nenhum descanso, assaltaram-me os dias de aflição.
28 Käyn surupuvussa, eikä aurinko minulle paista. Nousen seurakunnassa ja huudan.
28 Caminho no luto, sem sol; levanto-me numa multidão de gritos,
29 Minusta on tullut sakaalien veli ja strutsien kumppani.
29 tornei-me irmão dos chacais e companheiro dos avestruzes.
30 Nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
30 Minha pele enegrece-se e cai, e meus ossos são consumidos pela febre.
31 Lyyrani soitto muuttui valitukseksi ja huiluni itkun ääneksi."
31 Minha cítara só dá acordes lúgubres, e minha flauta sons queixosos.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 30, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.