Jó 30
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs NVT
NVT Nova Versão Transformadora
1 "Mutta nyt minulle nauravat elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoirieni pariin.
1 “Agora, porém, os mais jovens zombam de mim, rapazes cujos pais não são dignos de correr com meus cães pastores.
2 Mitäpä silloin hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa väkevyys on hävinnyt.
2 De que me serve a força deles? Seu vigor já desapareceu!
3 Puute ja kova nälänhätä saa heidät kaluamaan kuivaa maata, hiljan autioitunutta ja asumatonta.
3 Enfraquecidos pela pobreza e pela fome, roem a terra seca, em regiões sombrias e desoladas.
4 He poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja pensaan juuria lämmitykseen.
4 Colhem ervas silvestres entre os arbustos e comem as raízes das giestas.
5 Heidät karkotetaan ihmisten parista ja heitä vastaan nostetaan hälytys kuin varasta vastaan.
5 São expulsos, aos gritos, da companhia das pessoas, como se fossem ladrões.
6 Heidän on asuttava kaameissa purouomissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
6 Agora, moram em desfiladeiros medonhos, em cavernas e entre as rochas.
7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat –
7 Uivam como animais no meio dos arbustos e ajuntam-se debaixo dos espinheiros.
8 nuo houkkien ja kunniattomien lapset, maasta karkotetut.
8 São gente insensata, sem nome nem valor; foram expulsos da terra.
9 Mutta nyt olen tullut heille pilkkalauluksi, olen joutunut heidän puheenaiheekseen.
9 “Agora, divertem-se às minhas custas! Sou alvo de piadas e canções vulgares.
10 He inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
10 Desprezam-me e ficam longe de mim; só se aproximam para cuspir em meu rosto.
11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut. He ovat ottaneet minulta pois ohjat.
11 Pois Deus cortou a corda de meu arco; já que ele me humilhou, eles não se refreiam mais.
12 Oikealta puoleltani nousee tuo joukkio. He lyövät jalat altani ja ovat tehneet teitään tuhotakseen minut.
12 Essa gente desprezível se opõe a mim abertamente; lançam-me de um lado para o outro e planejam minha desgraça.
13 He hävittävät polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa.
13 Bloqueiam meu caminho e fazem de tudo para me destruir. Sabem que não tenho quem me ajude;
14 He tulevat kuin leveästä muurin aukosta, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
14 atacam-me de todos os lados. Quando estou caído, lançam-se sobre mim;
15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niin kuin tuuli sinä pyyhkäiset pois arvoni, ja pelastukseni katoaa kuin pilvi.
15 vivo aterrorizado. O vento carregou minha honra; minha prosperidade passou como uma nuvem.
16 Nyt sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
16 “Agora, minha vida se esvai; a aflição me persegue durante o dia.
17 Yö kaivaa luut ruumiistani, eivätkä kalvavat tuskani lepää.
17 A noite corrói meus ossos; a dor que me atormenta não descansa.
18 Suurella voimalla hän on tarttunut vaatteeseeni. Se kiristyy ympärilleni kuin viittani pääntie.
18 Com mão forte, Deus agarra minha roupa; pega-me pela gola de minha túnica.
19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja olen tullut tomun ja tuhkan kaltaiseksi.
19 Lança-me na lama; não passo de pó e cinza.
20 Huudan sinua, mutta et vastaa minulle. Seison tässä, mutta et huomaa minua.
20 “Clamo a ti, ó Deus, e não me respondes; fico em pé diante de ti, mas não me dás atenção.
21 Muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
21 Tu me tratas com crueldade e usas teu poder para me perseguir.
22 Kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja murskaat minut.
22 Tu me lanças no redemoinho e me destróis na tempestade.
23 Sillä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, paikkaan, minne kaikki elävä kokoontuu.
23 E sei que me envias para a morte, para o destino de todos os que vivem.
24 Mutta eikö saisi ojentaa kättänsä raunioihin ja huutaa apua onnettomuudessa?
24 “Por certo, ninguém se voltaria contra os necessitados, quando clamam por socorro em suas dificuldades.
25 Vai enkö itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
25 Acaso eu não chorava pelos aflitos? Não me angustiava pelos pobres?
26 Sillä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus, vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
26 Esperava o bem, mas em seu lugar veio o mal; aguardava a luz, mas em seu lugar veio a escuridão.
27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
27 Meu coração está agitado e não sossega; dias de aflição me atormentam.
28 Käyn surupuvussa, eikä aurinko minulle paista. Nousen seurakunnassa ja huudan.
28 Ando nas sombras, sem a luz do sol; levanto-me em praça pública e clamo por socorro.
29 Minusta on tullut sakaalien veli ja strutsien kumppani.
29 Contudo, sou considerado irmão dos chacais e companheiro das corujas.
30 Nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
30 Minha pele escureceu, e meus ossos ardem de febre.
31 Lyyrani soitto muuttui valitukseksi ja huiluni itkun ääneksi."
31 Minha harpa toca canções fúnebres, e minha flauta acompanha os que choram.”
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 30, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.