Jó 30
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs ARC
ARC Almeida Revista e Corrigida 2009
1 "Mutta nyt minulle nauravat elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoirieni pariin.
1 Mas agora se riem de mim os de menos idade do que eu, e cujos pais eu teria desdenhado de pôr com os cães do meu rebanho.
2 Mitäpä silloin hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa väkevyys on hävinnyt.
2 De que também me serviria a força das suas mãos, força de homens cuja velhice esgotou-lhes o vigor?
3 Puute ja kova nälänhätä saa heidät kaluamaan kuivaa maata, hiljan autioitunutta ja asumatonta.
3 De míngua e fome se debilitaram; e recolhiam-se para os lugares secos, tenebrosos, assolados e desertos.
4 He poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja pensaan juuria lämmitykseen.
4 Apanhavam malvas junto aos arbustos, e o seu mantimento eram raízes dos zimbros.
5 Heidät karkotetaan ihmisten parista ja heitä vastaan nostetaan hälytys kuin varasta vastaan.
5 Do meio dos homens eram expulsos (gritava-se contra eles como contra um ladrão),
6 Heidän on asuttava kaameissa purouomissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
6 para habitarem nos barrancos dos vales e nas cavernas da terra e das rochas.
7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat –
7 Bramavam entre os arbustos e ajuntavam-se debaixo das urtigas.
8 nuo houkkien ja kunniattomien lapset, maasta karkotetut.
8 Eram filhos de doidos e filhos de gente sem nome e da terra eram expulsos.
9 Mutta nyt olen tullut heille pilkkalauluksi, olen joutunut heidän puheenaiheekseen.
9 Mas agora sou a sua canção e lhes sirvo de provérbio.
10 He inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
10 Abominam-me, e fogem para longe de mim, e no meu rosto não se privam de cuspir.
11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut. He ovat ottaneet minulta pois ohjat.
11 Porque Deus desatou a sua corda e me oprimiu; pelo que sacudiram de si o freio perante o meu rosto.
12 Oikealta puoleltani nousee tuo joukkio. He lyövät jalat altani ja ovat tehneet teitään tuhotakseen minut.
12 À direita se levantam os moços; empurram os meus pés e preparam contra mim os seus caminhos de destruição.
13 He hävittävät polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa.
13 Desbaratam-me o meu caminho; promovem a minha miséria; uma gente que não tem nenhum ajudador.
14 He tulevat kuin leveästä muurin aukosta, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
14 Vêm contra mim como por uma grande brecha e revolvem-se entre a assolação.
15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niin kuin tuuli sinä pyyhkäiset pois arvoni, ja pelastukseni katoaa kuin pilvi.
15 Sobrevieram-me pavores; como vento perseguem a minha honra, e como nuvem passou a minha felicidade.
16 Nyt sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
16 E agora derrama-se em mim a minha alma; os dias da aflição se apoderaram de mim.
17 Yö kaivaa luut ruumiistani, eivätkä kalvavat tuskani lepää.
17 De noite, se me traspassam os meus ossos, e o mal que me corrói não descansa.
18 Suurella voimalla hän on tarttunut vaatteeseeni. Se kiristyy ympärilleni kuin viittani pääntie.
18 Pela grande força do meu mal se demudou a minha veste, que, como a gola da minha túnica, me cinge.
19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja olen tullut tomun ja tuhkan kaltaiseksi.
19 Lançou-me na lama, e fiquei semelhante ao pó e à cinza.
20 Huudan sinua, mutta et vastaa minulle. Seison tässä, mutta et huomaa minua.
20 Clamo a ti, mas tu não me respondes; estou em pé, mas para mim não atentas.
21 Muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
21 Tornaste-te cruel contra mim; com a força da tua mão resistes violentamente.
22 Kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja murskaat minut.
22 Levantas-me sobre o vento, fazes-me cavalgar sobre ele e derretes-me o ser.
23 Sillä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, paikkaan, minne kaikki elävä kokoontuu.
23 Porque eu sei que me levarás à morte e à casa do ajuntamento destinada a todos os viventes.
24 Mutta eikö saisi ojentaa kättänsä raunioihin ja huutaa apua onnettomuudessa?
24 Mas não estenderás a mão para um montão de terra, se houver clamor nele na sua desventura?
25 Vai enkö itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
25 Porventura, não chorei sobre aquele que estava aflito, ou não se angustiou a minha alma pelo necessitado?
26 Sillä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus, vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
26 Todavia, aguardando eu o bem, eis que me veio o mal; e, esperando eu a luz, veio a escuridão.
27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
27 O meu íntimo ferve e não está quieto; os dias da aflição me surpreenderam.
28 Käyn surupuvussa, eikä aurinko minulle paista. Nousen seurakunnassa ja huudan.
28 Denegrido ando, mas não do sol; levantando-me na congregação, clamo por socorro.
29 Minusta on tullut sakaalien veli ja strutsien kumppani.
29 Irmão me fiz dos dragões, e companheiro dos avestruzes.
30 Nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
30 Enegreceu-se a minha pele sobre mim, e os meus ossos estão queimados do calor.
31 Lyyrani soitto muuttui valitukseksi ja huiluni itkun ääneksi."
31 Pelo que se tornou a minha harpa em lamentação, e a minha flauta, em voz dos que choram.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 30, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.