Jó 30
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs ARIB
ARIB Almeida Revisada Imprensa Bíblica
1 "Mutta nyt minulle nauravat elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoirieni pariin.
1 Mas agora zombam de mim os de menos idade do que eu, cujos pais teria eu desdenhado de pôr com os cães do meu rebanho.
2 Mitäpä silloin hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa väkevyys on hävinnyt.
2 Pois de que me serviria a força das suas mãos, homens nos quais já pereceu o vigor?
3 Puute ja kova nälänhätä saa heidät kaluamaan kuivaa maata, hiljan autioitunutta ja asumatonta.
3 De míngua e fome emagrecem; andam roendo pelo deserto, lugar de ruínas e desolação.
4 He poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja pensaan juuria lämmitykseen.
4 Apanham malvas junto aos arbustos, e o seu mantimento são as raízes dos zimbros.
5 Heidät karkotetaan ihmisten parista ja heitä vastaan nostetaan hälytys kuin varasta vastaan.
5 São expulsos do meio dos homens, que gritam atrás deles, como atrás de um ladrão.
6 Heidän on asuttava kaameissa purouomissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
6 Têm que habitar nos desfiladeiros sombrios, nas cavernas da terra e dos penhascos.
7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat –
7 Bramam entre os arbustos, ajuntam-se debaixo das urtigas.
8 nuo houkkien ja kunniattomien lapset, maasta karkotetut.
8 São filhos de insensatos, filhos de gente sem nome; da terra foram enxotados.
9 Mutta nyt olen tullut heille pilkkalauluksi, olen joutunut heidän puheenaiheekseen.
9 Mas agora vim a ser a sua canção, e lhes sirvo de provérbio.
10 He inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
10 Eles me abominam, afastam-se de mim, e no meu rosto não se privam de cuspir.
11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut. He ovat ottaneet minulta pois ohjat.
11 Porquanto Deus desatou a minha corda e me humilhou, eles sacudiram de si o freio perante o meu rosto.
12 Oikealta puoleltani nousee tuo joukkio. He lyövät jalat altani ja ovat tehneet teitään tuhotakseen minut.
12 À direita levanta-se gente vil; empurram os meus pés, e contra mim erigem os seus caminhos de destruição.
13 He hävittävät polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa.
13 Estragam a minha vereda, promovem a minha calamidade; não há quem os detenha.
14 He tulevat kuin leveästä muurin aukosta, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
14 Vêm como por uma grande brecha, por entre as ruínas se precipitam.
15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niin kuin tuuli sinä pyyhkäiset pois arvoni, ja pelastukseni katoaa kuin pilvi.
15 Sobrevieram-me pavores; é perseguida a minha honra como pelo vento; e como nuvem passou a minha felicidade.
16 Nyt sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
16 E agora dentro de mim se derrama a minha alma; os dias da aflição se apoderaram de mim.
17 Yö kaivaa luut ruumiistani, eivätkä kalvavat tuskani lepää.
17 De noite me são traspassados os ossos, e o mal que me corrói não descansa.
18 Suurella voimalla hän on tarttunut vaatteeseeni. Se kiristyy ympärilleni kuin viittani pääntie.
18 Pela violência do mal está desfigurada a minha veste; como a gola da minha túnica, me aperta.
19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja olen tullut tomun ja tuhkan kaltaiseksi.
19 Ele me lançou na lama, e fiquei semelhante ao pó e à cinza.
20 Huudan sinua, mutta et vastaa minulle. Seison tässä, mutta et huomaa minua.
20 Clamo a ti, e não me respondes; ponho-me em pé, e não atentas para mim.
21 Muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
21 Tornas-te cruel para comigo; com a força da tua mão me persegues.
22 Kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja murskaat minut.
22 Levantas-me sobre o vento, fazes-me cavalgar sobre ele, e dissolves-me na tempestade.
23 Sillä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, paikkaan, minne kaikki elävä kokoontuu.
23 Pois eu sei que me levarás à morte, e à casa do ajuntamento destinada a todos os viventes.
24 Mutta eikö saisi ojentaa kättänsä raunioihin ja huutaa apua onnettomuudessa?
24 Contudo não estende a mão quem está a cair? ou não clama por socorro na sua calamidade?
25 Vai enkö itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
25 Não chorava eu sobre aquele que estava aflito? ou não se angustiava a minha alma pelo necessitado?
26 Sillä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus, vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
26 Todavia aguardando eu o bem, eis que me veio o mal, e esperando eu a luz, veio a escuridão.
27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
27 As minhas entranhas fervem e não descansam; os dias da aflição me surpreenderam.
28 Käyn surupuvussa, eikä aurinko minulle paista. Nousen seurakunnassa ja huudan.
28 Denegrido ando, mas não do sol; levanto-me na congregação, e clamo por socorro.
29 Minusta on tullut sakaalien veli ja strutsien kumppani.
29 Tornei-me irmão dos chacais, e companheiro dos avestruzes.
30 Nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
30 A minha pele enegrece e se me cai, e os meus ossos estão queimados do calor.
31 Lyyrani soitto muuttui valitukseksi ja huiluni itkun ääneksi."
31 Pelo que se tornou em pranto a minha harpa, e a minha flauta em voz dos que choram.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 30, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.