Salmos 78
Pyhä Raamattu (PR) vs ARC
1 Asafin virsi. Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki.
1 Escutai a minha lei, povo meu; inclinai os ouvidos às palavras da minha boca.
2 Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia,
2 Abrirei a boca numa parábola; proporei enigmas da antiguidade,
3 vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet.
3 os quais temos ouvido e sabido, e nossos pais no-los têm contado.
4 Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.
4 Não os encobriremos aos seus filhos, mostrando à geração futura os louvores do Senhor , assim como a sua força e as maravilhas que fez.
5 Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen,
5 Porque ele estabeleceu um testemunho em Jacó, e pôs uma lei em Israel, e ordenou aos nossos pais que a fizessem conhecer a seus filhos,
6 jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen.
6 para que a geração vindoura a soubesse, e os filhos que nascessem se levantassem e a contassem a seus filhos;
7 Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään,
7 para que pusessem em Deus a sua esperança e se não esquecessem das obras de Deus, mas guardassem os seus mandamentos
8 jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.
8 e não fossem como seus pais, geração contumaz e rebelde, geração que não regeu o seu coração, e cujo espírito não foi fiel para com Deus.
9 [Efraimilaiset, varustetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.]
9 Os filhos de Efraim, armados e trazendo arcos, retrocederam no dia da peleja.
10 He eivät pitäneet Jumalan liittoa, eivät taipuneet elämään hänen lakinsa mukaan.
10 Não guardaram o concerto de Deus e recusaram andar na sua lei.
11 He unohtivat hänen tekonsa, ihmeet, joita olivat saaneet nähdä.
11 E esqueceram-se das suas obras e das maravilhas que lhes fizera ver,
12 Egyptin maassa, Soanin tasangolla, hän antoi isiemme kokea ihmeen.
12 maravilhas que ele fez à vista de seus pais na terra do Egito, no campo de Zoã.
13 Hän jakoi kahtia meren ja vei heidät sen poikki, hän jähmetti vedet muuriksi.
13 Dividiu o mar, e os fez passar por ele; fez com que as águas parassem como num montão.
14 Hän antoi pilven johdattaa heitä päivisin ja tulen loisteen öisin.
14 De dia os guiou com uma nuvem, e toda a noite, com um clarão de fogo.
15 Hän halkaisi kallioita autiomaassa, ja he saivat vettä, kuin syvyyden vesiä.
15 Fendeu as penhas no deserto e deu- lhes de beber como de grandes abismos.
16 Hän antoi purojen puhjeta kalliosta, antoi vesien virrata.
16 Fez sair fontes da rocha e fez correr as águas como rios.
17 Mutta yhä he tekivät syntiä, autiomaassa he kapinoivat Korkeinta vastaan.
17 E ainda prosseguiram em pecar contra ele, provocando ao Altíssimo na solidão.
18 Ehdoin tahdoin he koettelivat Jumalaa vaatimalla mielensä mukaista ruokaa.
18 E tentaram a Deus no seu coração, pedindo carne para satisfazerem o seu apetite.
19 — ausente —
19 E falaram contra Deus e disseram: Poderá Deus, porventura, preparar- nos uma mesa no deserto?
20 — ausente —
20 Eis que feriu a penha, e águas correram dela; rebentaram ribeiros em abundância; poderá também dar- nos pão ou preparar carne para o seu povo?
21 Herra kuuli sen ja kiivastui: tuli leimahti keskellä Jaakobin leiriä. Hänen vihansa iski Israelin kansaan,
21 Pelo que o Senhor os ouviu e se indignou; e acendeu um fogo contra Jacó, e furor também subiu contra Israel,
22 koska kansa ei uskonut Jumalaan eikä luottanut hänen apuunsa.
22 porquanto não creram em Deus, nem confiaram na sua salvação,
23 Mutta sitten hän antoi pilville käskyn ja avasi taivaan ovet,
23 posto que tivesse mandado às altas nuvens, e tivesse aberto as portas dos céus,
24 ja mannaa satoi heidän ruoakseen, hän antoi heille taivaan viljaa.
24 e fizesse chover sobre eles o maná para comerem, e lhes tivesse dado do trigo do céu.
25 Ihmiset söivät enkelten leipää, saivat ruokaa runsain määrin.
25 Cada um comeu o pão dos poderosos; ele lhes mandou comida com abundância.
26 Hän päästi taivaasta irti itätuulen ja nostatti voimallaan tuulen etelästä.
26 Fez soprar o vento do Oriente nos céus e trouxe o Sul com a sua força.
27 Hän antoi sataa lihaa kuin tomua, taivaan lintuja kuin merten hiekkaa.
27 E choveu sobre eles carne como pó, e aves de asas como a areia do mar.
28 Hän pudotti ne heidän leiriinsä, heidän asumustensa ympärille,
28 E as fez cair no meio do seu arraial, ao redor de suas habitações.
29 ja he ahmivat itsensä täyteen -- hän antoi heille sitä, mitä he halusivat.
29 Então, comeram e se fartaram bem; pois lhes satisfez o desejo.
30 Mutta heidän himonsa ei sittenkään laantunut. Sen tähden he, ruoka vielä suussaan,
30 Não refrearam o seu apetite. Ainda lhes estava a comida na boca,
31 saivat kokea Herran vihan. Hän surmasi heidän parhaat miehensä, löi maahan Israelin nuoret soturit.
31 quando a ira de Deus desceu sobre eles, e matou os mais fortes deles, e feriu os escolhidos de Israel.
32 Silti he yhäti tekivät syntiä, eivät he uskoneet hänen ihmeisiinsä.
32 Com tudo isto, ainda pecaram e não deram crédito às suas maravilhas.
33 Sen tähden heidän päivänsä päättyivät arvaamatta, heidän vuotensa haihtuivat kuin henkäys.
33 Pelo que consumiu os seus dias na vaidade e os seus anos, na angústia.
34 Nyt, kun hän surmasi heitä, he alkoivat kysyä hänen mieltään, he kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
34 Pondo-os ele à morte, então, o procuravam; e voltavam, e de madrugada buscavam a Deus.
35 He muistivat, kuka on heidän kallionsa, muistivat, että Korkein on heidän lunastajansa.
35 E lembravam-se de que Deus era a sua rocha, e o Deus Altíssimo, o seu Redentor.
36 Mutta heidän sanoissaan piili petos, valhe oli heidän kielellään.
36 Todavia, lisonjeavam-no com a boca e com a língua lhe mentiam.
37 He eivät olleet vilpittömiä häntä kohtaan, eivät pysyneet uskollisina hänen liitossaan.
37 Porque o seu coração não era reto para com ele, nem foram fiéis ao seu concerto.
38 Mutta Jumala on laupias, ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa. Kerta kerran jälkeen hän hillitsi vihansa eikä antanut kiivaudelleen valtaa.
38 Mas ele, que é misericordioso, perdoou a sua iniquidade e não os destruiu; antes, muitas vezes desviou deles a sua cólera e não deixou despertar toda a sua ira,
39 Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä, vain tuulen henkäys, joka häipyy eikä palaa.
39 porque se lembrou de que eram carne, um vento que passa e não volta.
40 Miten usein he autiomaassa nousivatkaan kapinaan, murehduttivat häntä erämaassa!
40 Quantas vezes o provocaram no deserto e o ofenderam na solidão!
41 Yhä uudelleen he uhmasivat Israelin Pyhää, koettelivat Jumalan kärsivällisyyttä.
41 Voltaram atrás, e tentaram a Deus, e duvidaram do Santo de Israel.
42 He eivät muistaneet hänen väkevää kättään, eivät päivää, jona hän vapautti heidät
42 Não se lembraram do poder da sua mão, nem do dia em que os livrou do adversário;
43 ja teki tunnustekonsa Egyptissä, ihmeensä Soanin tasangolla.
43 como operou os seus sinais no Egito e as suas maravilhas no campo de Zoã;
44 Hän muutti vereksi Niilin ja kaikki sen kanavat, niin ettei niistä voinut juoda.
44 e converteu em sangue os seus rios e as suas correntes, para que não pudessem beber.
45 Hän lähetti paarmat puremaan egyptiläisiä, sammakot turmelemaan heiltä kaiken.
45 E lhes mandou enxames de moscas que os consumiram, e rãs que os destruíram.
46 Hän antoi heidän satonsa heinäsirkoille, heidän työnsä hedelmät sirkkojen toukille.
46 Deu, também, ao pulgão a sua novidade, e o seu trabalho, aos gafanhotos.
47 Hän tuhosi rakeilla heidän viinitarhansa, rankkasateella heidän viikunapuunsa,
47 Destruiu as suas vinhas com saraiva, e os seus sicômoros, com pedrisco.
48 hän antoi tautien ahdistaa heidän karjaansa, ruton iskeä heidän laumoihinsa.
48 Também entregou o seu gado à saraiva, e aos coriscos, os seus rebanhos.
49 Hän päästi valloilleen vihansa hehkun, vimmansa, raivonsa ja kiivautensa, surmanenkeleiden suuren joukon.
49 E atirou para o meio deles, quais mensageiros de males, o ardor da sua ira: furor, indignação e angústia.
50 Hän antoi vihansa purkautua, hän ei säästänyt heitä kuolemalta vaan jätti heidät ruton armoille.
50 Abriu caminho à sua ira; não poupou a alma deles à morte, nem a vida deles à pestilência.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, ensimmäisinä syntyneet Haamin majoista.
51 E feriu todo primogênito no Egito, primícias da sua força nas tendas de Cam,
52 Mutta oman kansansa hän vei vapauteen. Autiomaassa hän kaitsi omiaan kuin paimen lampaita.
52 mas fez com que o seu povo saísse como ovelhas e os guiou pelo deserto, como a um rebanho.
53 Hänen johdossaan he olivat turvassa, ei heidän tarvinnut pelätä mitään, mutta vihollisten joukon peitti meri.
53 E os guiou com segurança, e não temeram; mas o mar cobriu os seus inimigos.
54 Hän toi heidät pyhälle asuinsijalleen, vuorelle, jonka hän oli ottanut omakseen.
54 E conduziu-os até ao limite do seu santuário, até este monte que a sua destra adquiriu,
55 Hän karkotti vieraat kansat heidän tieltään ja jakoi heille arvalla perintömaat, antoi Israelin heimoille asumukset.
55 e expulsou as nações de diante deles, e, dividindo suas terras, lhas deu por herança, e fez habitar em suas tendas as tribos de Israel.
56 Mutta he kapinoivat Jumalaa vastaan, he koettelivat häntä, Korkeinta! He eivät noudattaneet hänen säädöksiään
56 Contudo, tentaram, e provocaram o Deus Altíssimo, e não guardaram os seus testemunhos.
57 vaan kääntyivät omille teilleen ja olivat uskottomia kuten isänsä, kelvottomia kuin löystynyt jousi.
57 Mas tornaram atrás e portaram-se aleivosamente como seus pais; viraram-se como um arco traiçoeiro,
58 He vihastuttivat hänet uhraamalla kukkuloilla, loukkasivat häntä jumaliensa kuvilla.
58 pois lhe provocaram a ira com os seus altos e despertaram-lhe o zelo com as suas imagens de escultura.
59 Jumala näki sen, ja hänen vihansa syttyi, hän hylkäsi Israelin kokonaan.
59 Deus ouviu isto e se indignou; e sobremodo aborreceu a Israel,
60 Hän hylkäsi asumuksensa, Silon pyhäkön, teltan, jonka oli asettanut ihmisten keskelle.
60 pelo que desamparou o tabernáculo em Siló, a tenda que estabelecera como sua morada entre os homens,
61 Hän antoi voimansa tunnuksen joutua saaliiksi, jätti pyhän arkkunsa vihollisen käsiin,
61 e deu a sua força ao cativeiro, e a sua glória, à mão do inimigo,
62 ja kansansa hän antoi miekan armoille, niin hän omiinsa vihastui.
62 e entregou o seu povo à espada, e encolerizou-se contra a sua herança.
63 Tuli nielaisi nuoret miehet, enää ei laulettu morsiamille,
63 Aos seus jovens, consumiu-os o fogo, e as suas donzelas não tiveram festa nupcial.
64 papit kaatuivat vihollisen miekkaan, lesket eivät saaneet viettää valittajaisia.
64 Os seus sacerdotes caíram à espada, e suas viúvas não se lamentaram.
65 Mutta Herra havahtui, niin kuin nukkuja havahtuu, niin kuin soturi herää viinin huuruista.
65 Então, o Senhor despertou como de um sono, como um valente que o vinho excitasse.
66 Hän ajoi kansansa viholliset pakosalle, tuotti heille ikuisen häpeän.
66 E feriu os seus adversários, que fugiram, e os pôs em perpétuo desprezo.
67 Herra hylkäsi Joosefin sukukunnan -- Efraimin heimoa hän ei valinnut,
67 Além disto, rejeitou a tenda de José e não elegeu a tribo de Efraim.
68 vaan hän valitsi Juudan heimon ja Siionin, rakkaan vuorensa.
68 Antes, elegeu a tribo de Judá, o monte Sião, que ele amava.
69 Sille hän rakensi pyhäkkönsä, korkean kuin taivaat, vankan kuin maa, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
69 E edificou o seu santuário como aos lugares elevados, como a terra que fundou para sempre.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, otti hänet lammaslaitumilta,
70 Também elegeu a Davi, seu servo, e o tirou dos apriscos das ovelhas.
71 toi lampaiden ja karitsojen keskeltä kaitsemaan omaa kansaansa Jaakobia, hallitsemaan omaa maataan Israelia.
71 De após as ovelhas pejadas o trouxe, para apascentar a Jacó, seu povo, e a Israel, sua herança.
72 Ja Daavid kaitsi sitä vilpittömin sydämin, johdatti sitä taitavin käsin.
72 Assim, os apascentou, segundo a integridade do seu coração, e os guiou com a perícia de suas mãos.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Salmos 78, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.