Jó 3
Pyhä Raamattu (PR) vs NAA
1 Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän
1 Depois disto, Jó passou a falar e amaldiçoou o dia do seu nascimento.
2 ja sanoi:
2 Jó disse:
3 -- Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin, yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt.
3 “Pereça o dia em que nasci e a noite em que se disse: ‘Foi concebido um homem!’
4 Haihtukoon pimeään se päivä, älköön Jumala taivaassaan muistako sitä, älköön aamun valo sitä koskettako.
4 Que aquele dia se transforme em trevas, e Deus, lá de cima, não se importe com ele, nem resplandeça sobre ele a luz.
5 Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan, musta pilvi peittäköön sen, auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.
5 Que as trevas e a sombra da morte se apoderem desse dia; que uma nuvem habite sobre ele; que tudo o que pode escurecer o dia o espante.
6 Nielköön synkkä pimeys sen yön, niin ettei sitä lasketa vuoden päiviin, että se katoaa kuukauden öiden kierrosta.
6 Aquela noite, que dela se apoderem densas trevas; que ela não se alegre entre os dias do ano, nem entre na conta dos meses.
7 Hedelmätön olkoon se yö, ilosta tyhjä.
7 Sim, que seja estéril aquela noite, e dela sejam banidos os gritos de alegria.
8 Sen päivän lävistäköön kirous, joka herättäisi itsensä Leviatanin.
8 Amaldiçoem-na aqueles que sabem amaldiçoar o dia e sabem instigar o Leviatã.
9 Pimetkööt sen aamun tähdet, älköön se yö nähkö sarastuksen valoa, turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.
9 Escureçam-se as estrelas do seu alvorecer; que a noite espere a luz, e a luz não venha; que não veja o despontar da alvorada,
10 Se päivä ja yö ei sulkenut edestäni kohdun porttia, ei kätkenyt silmiltäni tätä kärsimystä.
10 pois não fechou as portas do ventre da minha mãe, nem escondeu dos meus olhos o sofrimento.”
11 Miksi en syntynyt kuolleena, miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?
11 “Por que não morri ao nascer? Por que não expirei ao sair do ventre de minha mãe?
12 Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan, miksi rinnat antoivat ravinnon?
12 Por que houve um colo que me acolhesse, e seios, para que eu mamasse?
13 Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa, nukkuisin, minulla olisi rauha.
13 Porque agora eu repousaria tranquilo; dormiria, e então haveria para mim descanso,
14 Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa, noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä muistomerkkejä, mahtavia raunioita.
14 com os reis e conselheiros da terra que construíram para si mausoléus;
15 Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa, noiden, joilla oli kultaa, jotka täyttivät palatsinsa hopealla.
15 ou com os príncipes que tinham ouro e encheram as suas casas de prata;
16 Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa, maahan kaivettu ja olematon, niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.
16 ou, como aborto oculto, eu não existiria, como crianças que nunca viram a luz.
17 Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,
17 Ali os maus cessam de perturbar, e ali repousam os cansados.
18 siellä pääsevät vangit vaivastaan, piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.
18 Ali os presos juntamente repousam e não ouvem a voz do capataz.
19 Yhtä ovat siellä pieni ja suuri, orja on herrastaan vapaa.
19 Ali está tanto o pequeno como o grande, e o servo fica livre de seu senhor.”
20 Miksi hän antaa elämän valon sille, jonka osa on kärsimys, miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?
20 “Por que se concede luz ao miserável e vida aos de coração amargurado,
21 He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule, he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.
21 que esperam a morte, e ela não vem, que cavam em procura dela mais do que tesouros ocultos,
22 Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat, heidän suurin riemunsa on hauta.
22 que se alegrariam por um túmulo e exultariam se achassem a sepultura?
23 Miksi hän antaa elämän valon miehelle, joka on Jumalan saartama, jolta tie on kadonnut?
23 Por que se concede luz ao homem cujo caminho é oculto, e a quem Deus cercou de todos os lados?”
24 Minun leipääni on itku ja voihke, veden lailla virtaa minun valitukseni.
24 “Porque em vez do meu pão me vêm gemidos, e os meus lamentos se derramam como água.
25 Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui, mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.
25 Aquilo que temo me sobrevém, e o que receio me acontece.
26 Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään, yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.
26 Não tenho descanso, não tenho sossego, não tenho repouso; só tenho inquietação.”
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 3, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.