Jó 3
Pyhä Raamattu (PR) vs ACF
1 Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän
1 Depois disto abriu Jó a sua boca, e amaldiçoou o seu dia.
2 ja sanoi:
2 E Jó, falando, disse:
3 -- Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin, yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt.
3 Pereça o dia em que nasci, e a noite em que se disse: Foi concebido um homem!
4 Haihtukoon pimeään se päivä, älköön Jumala taivaassaan muistako sitä, älköön aamun valo sitä koskettako.
4 Converta-se aquele dia em trevas; e Deus, lá de cima, não tenha cuidado dele, nem resplandeça sobre ele a luz.
5 Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan, musta pilvi peittäköön sen, auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.
5 Contaminem-no as trevas e a sombra da morte; habitem sobre ele nuvens; a escuridão do dia o espante!
6 Nielköön synkkä pimeys sen yön, niin ettei sitä lasketa vuoden päiviin, että se katoaa kuukauden öiden kierrosta.
6 Quanto àquela noite, dela se apodere a escuridão; e não se regozije ela entre os dias do ano; e não entre no número dos meses!
7 Hedelmätön olkoon se yö, ilosta tyhjä.
7 Ah! que solitária seja aquela noite, e nela não entre voz de júbilo!
8 Sen päivän lävistäköön kirous, joka herättäisi itsensä Leviatanin.
8 Amaldiçoem-na aqueles que amaldiçoam o dia, que estão prontos para suscitar o seu pranto.
9 Pimetkööt sen aamun tähdet, älköön se yö nähkö sarastuksen valoa, turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.
9 Escureçam-se as estrelas do seu crepúsculo; que espere a luz, e não venha; e não veja as pálpebras da alva;
10 Se päivä ja yö ei sulkenut edestäni kohdun porttia, ei kätkenyt silmiltäni tätä kärsimystä.
10 Porque não fechou as portas do ventre; nem escondeu dos meus olhos a canseira.
11 Miksi en syntynyt kuolleena, miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?
11 Por que não morri eu desde a madre? E em saindo do ventre, não expirei?
12 Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan, miksi rinnat antoivat ravinnon?
12 Por que me receberam os joelhos? E por que os peitos, para que mamasse?
13 Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa, nukkuisin, minulla olisi rauha.
13 Porque já agora jazeria e repousaria; dormiria, e então haveria repouso para mim.
14 Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa, noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä muistomerkkejä, mahtavia raunioita.
14 Com os reis e conselheiros da terra, que para si edificam casas nos lugares assolados,
15 Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa, noiden, joilla oli kultaa, jotka täyttivät palatsinsa hopealla.
15 Ou com os príncipes que possuem ouro, que enchem as suas casas de prata,
16 Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa, maahan kaivettu ja olematon, niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.
16 Ou como aborto oculto, não existiria; como as crianças que não viram a luz.
17 Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,
17 Ali os maus cessam de perturbar; e ali repousam os cansados.
18 siellä pääsevät vangit vaivastaan, piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.
18 Ali os presos juntamente repousam, e não ouvem a voz do exator.
19 Yhtä ovat siellä pieni ja suuri, orja on herrastaan vapaa.
19 Ali está o pequeno e o grande, e o servo livre de seu senhor.
20 Miksi hän antaa elämän valon sille, jonka osa on kärsimys, miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?
20 Por que se dá luz ao miserável, e vida aos amargurados de ânimo?
21 He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule, he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.
21 Que esperam a morte, e ela não vem; e cavam em procura dela mais do que de tesouros ocultos;
22 Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat, heidän suurin riemunsa on hauta.
22 Que de alegria saltam, e exultam, achando a sepultura?
23 Miksi hän antaa elämän valon miehelle, joka on Jumalan saartama, jolta tie on kadonnut?
23 Por que se dá luz ao homem, cujo caminho é oculto, e a quem Deus o encobriu?
24 Minun leipääni on itku ja voihke, veden lailla virtaa minun valitukseni.
24 Porque antes do meu pão vem o meu suspiro; e os meus gemidos se derramam como água.
25 Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui, mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.
25 Porque aquilo que temia me sobreveio; e o que receava me aconteceu.
26 Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään, yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.
26 Nunca estive tranqüilo, nem sosseguei, nem repousei, mas veio sobre mim a perturbação.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 3, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.