Jó 30
Pyhä Raamattu (PR) vs VC
1 Ja nyt he nauravat minulle, miehet, minua nuoremmat -- nuo, joiden isiä en pitänyt minään, en kelvollisina edes paimenkoirieni pariin!
1 Agora zombam de mim os mais jovens do que eu, aqueles cujos pais eu desdenharia de colocar com os cães de meu rebanho.
2 Mitä hyötyä heistä olisi minulle? He ovat jo menettäneet voimansa,
2 Que faria eu com o vigor de seus braços? Não atingirão a idade madura.
3 he riutuvat puutteessa ja ankarassa nälässä, kaluavat kuivia varpuja autiossa maassa.
3 Reduzidos a nada pela miséria e a fome, roem um solo árido e desolado.
4 He keräävät pensaikosta suolaheinää, heidän leipänään ovat kinsterin juuret.
4 Colhem ervas e cascas dos arbustos, por pão têm somente a raiz das giestas.
5 Ihmisten parista heidät on ajettu pois, niin kuin varasta heitä seuraavat vihaiset huudot.
5 São postos para fora do povo, gritam com eles como se fossem ladrões,
6 He asuvat rotkojen rinteillä maakuopissa ja kallionkoloissa.
6 moram em barrancos medonhos, em buracos de terra e de rochedos.
7 Piikkipensaiden keskellä he ulvovat, karhiaisten alle he sulloutuvat yhteen.
7 Ouvem-se seus gritos entre os arbustos, amontoam-se debaixo das urtigas,
8 He ovat nimetöntä hylkyjoukkoa, piiskaniskuin heidät on karkotettu maasta.
8 filhos de infames e de gente sem nome que são expulsos da terra!
9 Ja nuo ovat tehneet minusta pilkkalaulun! Heidän keskuudessaan minusta on tullut sananparsi.
9 Agora sou o assunto de suas canções, o tema de seus escárnios;
10 He inhoavat minua, pysyttelevät minusta kaukana, sumeilematta he sylkevät minua päin kasvoja.
10 afastam-se de mim com horror, não receiam cuspir-me no rosto.
11 Jumala on katkaissut minun jouseni jänteen, hän on lannistanut minut. Siksi ei mikään heitä pidättele, kun he näkevät minut.
11 Desamarraram a corda para humilhar-me, sacudiram de si todo o freio diante de mim.
12 Nuo käärmeensikiöt hyökkäävät kimppuuni, he lyövät jalat altani. Minun tuhokseni pystytetään rynnäkkövalleja.
12 À minha direita levanta-se a raça deles, tentam atrapalhar meus pés, abrem diante de mim o caminho da sua desgraça.
13 He ovat katkaisseet minulta pakotien. Halukkaasti, apua pyytämättä he ajavat minua perikatoon.
13 Cortam minha vereda para me perder, trabalham para minha ruína.
14 He tulevat kuin muurin leveästä murtumasta, he vyöryvät kohti ja tuovat tuhon.
14 Penetram como por uma grande brecha, irrompem entre escombros.
15 Kauhu saa minut valtaansa, taivaan tuuliin katoaa arvoni ja kunniani, ja minun toivoni häipyy tyhjiin kuin pilvi.
15 O pavor me invade. Minha esperança é varrida como se fosse pelo vento, minha felicidade passa como uma nuvem.
16 Ja nyt, onnettomuudet tarttuvat minuun ja elämä valuu minusta pois.
16 Agora minha alma se dissolve, os dias de aflição me dominaram.
17 Yön tullen tuska poraa luuni minusta irti, kipu nakertaa minua, se ei koskaan nuku.
17 A noite traspassa meus ossos, consome-os; os males que me roem não dormem.
18 Vaatteeni kiristyvät ympärilleni, paitani kiertyy kuristamaan minua.
18 Com violência segura a minha veste, aperta-me como o colarinho de minha túnica.
19 Jumala on heittänyt minut maahan, ja minä olen kuin tomua ja tuhkaa.
19 Deus jogou-me no lodo, tenho o aspecto da poeira e da cinza.
20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa, minä seison sinun edessäsi, mutta sinä vain tuijotat minua.
20 Clamo a ti, e não me respondes; ponho-me diante de ti, e não olhas para mim.
21 Olet muuttunut julmaksi minua kohtaan, rajusti sinun kätesi minua ravistelee.
21 Tornaste-te cruel para comigo, atacas-me com toda a força de tua mão.
22 Sinä nostat minut ratsaille tuulen selkään ja paiskaat alas, lyöt pirstoiksi.
22 Arrebatas-me, fazes-me cavalgar o tufão, aniquilas-me na tempestade.
23 Minä tiedän, että sinä viet minut kuoleman käsiin, paikkaan, mihin päätyy kaikki mikä elää.
23 Eu bem sei, levas-me à morte, ao lugar onde se encontram todos os viventes.
24 Eikö raunioihin hautautunut kurkota kättään, eikö onnettomuuden uhri huuda apua?
24 Mas poderá aquele que cai não estender a mão, poderá não pedir socorro aquele que perece?
25 Enkö minä itkenyt yhdessä kovaosaisten kanssa? Enkö minä surrut köyhien osaa?
25 Não chorei com os oprimidos? Não teve minha alma piedade dos pobres?
26 Hyvää minä odotin, mutta paha tuli, odotin valoa, mutta tuli pimeys.
26 Esperava a felicidade e veio a desgraça, esperava a luz e vieram as trevas.
27 Sisälläni kuohuu, sydämeni ei rauhoitu, sillä jokainen päivä tuo vain tuskaa.
27 Minhas entranhas abrasam-se sem nenhum descanso, assaltaram-me os dias de aflição.
28 Suruvaatteessa minä kuljen, aurinkoa ei näy. Ihmisten keskeltä minä kohottaudun ja anelen apua.
28 Caminho no luto, sem sol; levanto-me numa multidão de gritos,
29 Sakaalit ovat minun veljiäni, minun kumppaneitani kamelikurjet!
29 tornei-me irmão dos chacais e companheiro dos avestruzes.
30 Minun ihoni mustuu ja lohkeilee, luitani korventaa kuumeen polte.
30 Minha pele enegrece-se e cai, e meus ossos são consumidos pela febre.
31 Murhetta soi minun harppuni, minun huiluni itkun ääniä.
31 Minha cítara só dá acordes lúgubres, e minha flauta sons queixosos.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 30, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.