Jó 30
Pyhä Raamattu (PR) vs NTLH
1 Ja nyt he nauravat minulle, miehet, minua nuoremmat -- nuo, joiden isiä en pitänyt minään, en kelvollisina edes paimenkoirieni pariin!
1 “Mas agora homens mais moços do que eu zombam de mim. Os pais deles não valem nada; eu não poria essa gente nem com os cachorros que cuidam do meu rebanho.
2 Mitä hyötyä heistä olisi minulle? He ovat jo menettäneet voimansa,
2 De que me serviria a força dos seus braços? São homens magros,
3 he riutuvat puutteessa ja ankarassa nälässä, kaluavat kuivia varpuja autiossa maassa.
3 enfraquecidos de tanto passar fome e miséria. À noite, na solidão de lugares desertos, eles têm de roer raízes secas.
4 He keräävät pensaikosta suolaheinää, heidän leipänään ovat kinsterin juuret.
4 Pegam ervas e cascas de árvores e se alimentam de raízes que não servem para comer.
5 Ihmisten parista heidät on ajettu pois, niin kuin varasta heitä seuraavat vihaiset huudot.
5 São expulsos do meio das pessoas, que os espantam, aos gritos, como se eles fossem ladrões.
6 He asuvat rotkojen rinteillä maakuopissa ja kallionkoloissa.
6 Têm de morar em barrancos medonhos, em cavernas ou nas rochas.
7 Piikkipensaiden keskellä he ulvovat, karhiaisten alle he sulloutuvat yhteen.
7 Uivam no meio das moitas e se ajuntam debaixo dos espinheiros.
8 He ovat nimetöntä hylkyjoukkoa, piiskaniskuin heidät on karkotettu maasta.
8 Raça inútil, gente sem nome, são enxotados do país.
9 Ja nuo ovat tehneet minusta pilkkalaulun! Heidän keskuudessaan minusta on tullut sananparsi.
9 “Mas agora essa gente vem e zomba de mim; para eles eu não passo de uma piada.
10 He inhoavat minua, pysyttelevät minusta kaukana, sumeilematta he sylkevät minua päin kasvoja.
10 Sentem nojo de mim e se afastam e chegam até a me cuspir na cara.
11 Jumala on katkaissut minun jouseni jänteen, hän on lannistanut minut. Siksi ei mikään heitä pidättele, kun he näkevät minut.
11 Deus me enfraqueceu e me humilhou, e por isso, furiosos, eles se viram contra mim.
12 Nuo käärmeensikiöt hyökkäävät kimppuuni, he lyövät jalat altani. Minun tuhokseni pystytetään rynnäkkövalleja.
12 Essa raça de gente ruim me ataca, me faz correr e procura acabar comigo.
13 He ovat katkaisseet minulta pakotien. Halukkaasti, apua pyytämättä he ajavat minua perikatoon.
13 Eles não deixam que eu fuja, procuram me destruir, e ninguém os faz parar.
14 He tulevat kuin muurin leveästä murtumasta, he vyöryvät kohti ja tuovat tuhon.
14 Entram por uma brecha da muralha e no meio das ruínas se jogam contra mim.
15 Kauhu saa minut valtaansa, taivaan tuuliin katoaa arvoni ja kunniani, ja minun toivoni häipyy tyhjiin kuin pilvi.
15 Eu fico apavorado. A minha honra foi como que varrida para longe pelo vento; a minha prosperidade passou como se fosse uma nuvem.
16 Ja nyt, onnettomuudet tarttuvat minuun ja elämä valuu minusta pois.
16 “Agora já não tenho vontade de viver; o desespero tomou conta de mim.
17 Yön tullen tuska poraa luuni minusta irti, kipu nakertaa minua, se ei koskaan nuku.
17 De noite os ossos me doem muito; a dor que me atormenta não para.
18 Vaatteeni kiristyvät ympärilleni, paitani kiertyy kuristamaan minua.
18 Deus me agarrou pela garganta com tanta violência, que desarrumou a minha roupa.
19 Jumala on heittänyt minut maahan, ja minä olen kuin tomua ja tuhkaa.
19 Ele me atirou na lama; eu não valho mais do que o pó ou a cinza.
20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa, minä seison sinun edessäsi, mutta sinä vain tuijotat minua.
20 “Ó Deus, eu clamo pedindo a tua ajuda, e não me respondes; eu oro a ti, e não te importas comigo.
21 Olet muuttunut julmaksi minua kohtaan, rajusti sinun kätesi minua ravistelee.
21 Tu me tratas com crueldade e me persegues com todo o teu poder.
22 Sinä nostat minut ratsaille tuulen selkään ja paiskaat alas, lyöt pirstoiksi.
22 Fazes com que o vento me carregue e numa tempestade violenta me jogas de um lado para outro.
23 Minä tiedän, että sinä viet minut kuoleman käsiin, paikkaan, mihin päätyy kaikki mikä elää.
23 Bem sei que me levarás à Terra da Morte, o lugar de encontro marcado para todos os vivos.
24 Eikö raunioihin hautautunut kurkota kättään, eikö onnettomuuden uhri huuda apua?
24 Por que atacas um homem arruinado, que não pode fazer nada, a não ser pedir piedade?
25 Enkö minä itkenyt yhdessä kovaosaisten kanssa? Enkö minä surrut köyhien osaa?
25 Por acaso, não chorei com as pessoas aflitas? Será que não tive pena dos pobres?
26 Hyvää minä odotin, mutta paha tuli, odotin valoa, mutta tuli pimeys.
26 Eu esperava a felicidade, e veio a desgraça; eu aguardava a luz, e chegou a escuridão.
27 Sisälläni kuohuu, sydämeni ei rauhoitu, sillä jokainen päivä tuo vain tuskaa.
27 “O meu coração está agitado e não descansa; só tenho vivido dias de aflição.
28 Suruvaatteessa minä kuljen, aurinkoa ei näy. Ihmisten keskeltä minä kohottaudun ja anelen apua.
28 Levo uma vida triste, como um dia sem sol; eu me levanto diante de todos e peço ajuda.
29 Sakaalit ovat minun veljiäni, minun kumppaneitani kamelikurjet!
29 A minha voz é um gemido triste, como os uivos do lobo ou os gritos do avestruz.
30 Minun ihoni mustuu ja lohkeilee, luitani korventaa kuumeen polte.
30 A minha pele está ficando preta, e o meu corpo queima de febre.
31 Murhetta soi minun harppuni, minun huiluni itkun ääniä.
31 Eu costumava ouvir a música alegre de liras e flautas, mas agora só escuto gente chorando e soluçando.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 30, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.