Jó 30
Pyhä Raamattu (PR) vs ACF
1 Ja nyt he nauravat minulle, miehet, minua nuoremmat -- nuo, joiden isiä en pitänyt minään, en kelvollisina edes paimenkoirieni pariin!
1 Agora, porém, se riem de mim os de menos idade do que eu, cujos pais eu teria desdenhado de pôr com os cães do meu rebanho.
2 Mitä hyötyä heistä olisi minulle? He ovat jo menettäneet voimansa,
2 De que também me serviria a força das mãos daqueles, cujo vigor se tinha esgotado?
3 he riutuvat puutteessa ja ankarassa nälässä, kaluavat kuivia varpuja autiossa maassa.
3 De míngua e fome se debilitaram; e recolhiam-se para os lugares secos, tenebrosos, assolados e desertos.
4 He keräävät pensaikosta suolaheinää, heidän leipänään ovat kinsterin juuret.
4 Apanhavam malvas junto aos arbustos, e o seu mantimento eram as raízes dos zimbros.
5 Ihmisten parista heidät on ajettu pois, niin kuin varasta heitä seuraavat vihaiset huudot.
5 Do meio dos homens eram expulsos, e gritavam contra eles, como contra o ladrão;
6 He asuvat rotkojen rinteillä maakuopissa ja kallionkoloissa.
6 Para habitarem nos barrancos dos vales, e nas cavernas da terra e das rochas.
7 Piikkipensaiden keskellä he ulvovat, karhiaisten alle he sulloutuvat yhteen.
7 Bramavam entre os arbustos, e ajuntavam-se debaixo das urtigas.
8 He ovat nimetöntä hylkyjoukkoa, piiskaniskuin heidät on karkotettu maasta.
8 Eram filhos de doidos, e filhos de gente sem nome, e da terra foram expulsos.
9 Ja nuo ovat tehneet minusta pilkkalaulun! Heidän keskuudessaan minusta on tullut sananparsi.
9 Agora, porém, sou a sua canção, e lhes sirvo de provérbio.
10 He inhoavat minua, pysyttelevät minusta kaukana, sumeilematta he sylkevät minua päin kasvoja.
10 Abominam-me, e fogem para longe de mim, e no meu rosto não se privam de cuspir.
11 Jumala on katkaissut minun jouseni jänteen, hän on lannistanut minut. Siksi ei mikään heitä pidättele, kun he näkevät minut.
11 Porque Deus desatou a sua corda, e me oprimiu, por isso sacudiram de si o freio perante o meu rosto.
12 Nuo käärmeensikiöt hyökkäävät kimppuuni, he lyövät jalat altani. Minun tuhokseni pystytetään rynnäkkövalleja.
12 À direita se levantam os moços; empurram os meus pés, e preparam contra mim os seus caminhos de destruição.
13 He ovat katkaisseet minulta pakotien. Halukkaasti, apua pyytämättä he ajavat minua perikatoon.
13 Desbaratam-me o caminho; promovem a minha miséria; contra eles não há ajudador.
14 He tulevat kuin muurin leveästä murtumasta, he vyöryvät kohti ja tuovat tuhon.
14 Vêm contra mim como por uma grande brecha, e revolvem-se entre a assolação.
15 Kauhu saa minut valtaansa, taivaan tuuliin katoaa arvoni ja kunniani, ja minun toivoni häipyy tyhjiin kuin pilvi.
15 Sobrevieram-me pavores; como vento perseguem a minha honra, e como nuvem passou a minha felicidade.
16 Ja nyt, onnettomuudet tarttuvat minuun ja elämä valuu minusta pois.
16 E agora derrama-se em mim a minha alma; os dias da aflição se apoderaram de mim.
17 Yön tullen tuska poraa luuni minusta irti, kipu nakertaa minua, se ei koskaan nuku.
17 De noite se me traspassam os meus ossos, e os meus nervos não descansam.
18 Vaatteeni kiristyvät ympärilleni, paitani kiertyy kuristamaan minua.
18 Pela grandeza do meu mal está desfigurada a minha veste, que, como a gola da minha túnica, me cinge.
19 Jumala on heittänyt minut maahan, ja minä olen kuin tomua ja tuhkaa.
19 Lançou-me na lama, e fiquei semelhante ao pó e à cinza.
20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa, minä seison sinun edessäsi, mutta sinä vain tuijotat minua.
20 Clamo a ti, porém, tu não me respondes; estou em pé, porém, para mim não atentas.
21 Olet muuttunut julmaksi minua kohtaan, rajusti sinun kätesi minua ravistelee.
21 Tornaste-te cruel contra mim; com a força da tua mão resistes violentamente.
22 Sinä nostat minut ratsaille tuulen selkään ja paiskaat alas, lyöt pirstoiksi.
22 Levantas-me sobre o vento, fazes-me cavalgar sobre ele, e derretes-me o ser.
23 Minä tiedän, että sinä viet minut kuoleman käsiin, paikkaan, mihin päätyy kaikki mikä elää.
23 Porque eu sei que me levarás à morte e à casa do ajuntamento determinada a todos os viventes.
24 Eikö raunioihin hautautunut kurkota kättään, eikö onnettomuuden uhri huuda apua?
24 Porém não estenderá a mão para o túmulo, ainda que eles clamem na sua destruição.
25 Enkö minä itkenyt yhdessä kovaosaisten kanssa? Enkö minä surrut köyhien osaa?
25 Porventura não chorei sobre aquele que estava aflito, ou não se angustiou a minha alma pelo necessitado?
26 Hyvää minä odotin, mutta paha tuli, odotin valoa, mutta tuli pimeys.
26 Todavia aguardando eu o bem, então me veio o mal, esperando eu a luz, veio a escuridão.
27 Sisälläni kuohuu, sydämeni ei rauhoitu, sillä jokainen päivä tuo vain tuskaa.
27 As minhas entranhas fervem e não estão quietas; os dias da aflição me surpreendem.
28 Suruvaatteessa minä kuljen, aurinkoa ei näy. Ihmisten keskeltä minä kohottaudun ja anelen apua.
28 Denegrido ando, porém não do sol; levantando-me na congregação, clamo por socorro.
29 Sakaalit ovat minun veljiäni, minun kumppaneitani kamelikurjet!
29 Irmão me fiz dos chacais, e companheiro dos avestruzes.
30 Minun ihoni mustuu ja lohkeilee, luitani korventaa kuumeen polte.
30 Enegreceu-se a minha pele sobre mim, e os meus ossos estão queimados do calor.
31 Murhetta soi minun harppuni, minun huiluni itkun ääniä.
31 A minha harpa se tornou em luto, e o meu órgão em voz dos que choram.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 30, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.