Jó 21
Pyhä Raamattu (PR) vs VC
1 Nyt Job sanoi:
1 Jó tomou então a palavra nestes termos:
2 -- Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte.
2 Ouvi, ouvi minhas palavras, que eu tenha pelo menos esse consolo de vossa parte.
3 Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua. Kun olen sanonut sanottavani, sitten voitte pilkata minua.
3 Permiti que eu fale; quando tiver falado, zombai à vontade.
4 En kai minä ihmisille valitustani osoita? Miksi minun pitäisi malttaa mieleni?
4 É de um homem que me queixo? E como não hei de perder a paciência?
5 Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa! Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!
5 Olhai para mim; ireis ficar estupefactos, e poreis a mão sobre a boca.
6 Kun ajattelen tätä kaikkea, minä järkytyn, vavistus kulkee jäsenteni lävitse.
6 Quando penso nisso, fico estarrecido, e todo o meu corpo treme.
7 Miksi jumalattomat saavat elää? Miksi he elävät korkeaan ikään? Miksi heidän on valta ja voima?
7 Como é que os maus vivem, envelhecem, e cresce o seu vigor?
8 He näkevät lastensa varttuvan aikuisiksi, heidän silmiensä ilona ovat lastenlapset.
8 Sua posteridade prospera diante deles, e seus descendentes sob seus olhos;
9 Jumalattoman talo menestyy, mikään ei sitä uhkaa, Jumalan vitsa ei siihen koske.
9 sua casa é tranqüila, sem alarmes, a vara de Deus não os atinge.
10 Kun hänen sonninsa astuu, aina se siittää vasikan, hänen lehmänsä poikivat aina ajallaan.
10 Seu touro é cada vez mais fecundo, sua vaca dá cria sem nunca abortar.
11 Hänen lapsensa juoksevat vapaina kuin karitsat, nuoret hyppivät ja tanssivat riemuissaan,
11 Deixam os filhos correr como carneiros, e os seus pequenos saltam e brincam.
12 he virittävät laulun, lyövät rumpua, soittavat lyyraa, he karkeloivat huilun tahdissa.
12 Cantam ao som do pandeiro e da cítara, divertem-se ao som da flauta.
13 Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä, rauhassa he saavat laskeutua tuonelaan.
13 Passam os dias na alegria, e descem tranqüilamente à região dos mortos.
14 — ausente —
14 Ora, dizem a Deus: Afasta-te de nós, não queremos conhecer os teus caminhos;
15 — ausente —
15 quem é o Todo-poderoso para que o sirvamos? Que vantagem temos em lhe fazer orações?
16 He uskovat, että menestys on heidän omissa käsissään. Heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta.
16 A felicidade não está em suas mãos? Contudo, longe de mim esteja o modo de pensar dos ímpios!
17 Milloin jumalattoman lamppu sammuisi? Milloin onnettomuus hänet tavoittaisi, milloin Jumala niin häneen vihastuisi, että tuhoaisi hänet?
17 Quantas vezes vemos apagar-se a lâmpada dos ímpios, e a ruína desabar sobre eles?
18 Milloin hän kieppuisi kuin olkisilppu tuulessa, kuin ruumenet, jotka pyörre tempaa mukaansa?
18 São eles como a palha ao sopro do vento, como a cinza tragada pelo turbilhão?
19 Te väitätte, että Jumala säästää rangaistuksensa hänen lapsilleen. Ei! Rangaistus kuuluu sille, joka on rikkonut. Saakoon hän itse kärsiä!
19 Deus {assim dizem}, reserva para os filhos o castigo do pai. Que ele mesmo o puna, para que o sinta!
20 Nähköön hän omin silmin tuhon tulevan, juokoon hän Jumalan vihan maljan!
20 Que veja com os próprios olhos a sua ruína, e ele mesmo beba da cólera do Todo-poderoso!
21 Mitä hän lapsistaan sitten enää tietää, kun hänen kuukausiensa määrä on kulunut loppuun?
21 Que se lhe dá do que será feito de sua casa depois dele, se o número de seus meses já está contado?
22 Pitäisikö nyt meidän opettaa tätä viisautta Jumalalle hänelle, joka taivaan enkelitkin tuomitsee?
22 É a Deus, que se irá ensinar a sabedoria, a ele, que julga os seres superiores?
23 Joku kuolee keskellä elämän täyteyttä, keskellä rauhaa ja vaurautta,
23 Um morre no seio da prosperidade, plenamente feliz e tranqüilo,
24 lanteet vahvoina ja ravittuina, luut ydintä myöten voimaa täynnä.
24 os flancos cobertos de gordura, e a medula dos ossos cheia de seiva;
25 Toinen taas kuolee mieli katkerana, saamatta osakseen pisaraakaan onnea.
25 o outro morre com a amargura na alma, sem ter gozado a felicidade;
26 Rinta rinnan he lepäävät maassa, ja heidän ruumiinsa kihisevät matoja.
26 juntos se deitam na terra, e os vermes recobrem a ambos.
27 Kyllä minä tiedän, mitä te nyt ajattelette ja mitä juonia punotte minua vastaan!
27 Ah! conheço vossos pensamentos, os julgamentos iníquos que fazeis de mim.
28 — ausente —
28 Dizeis: Onde está a casa do tirano, onde está a tenda em que habitavam os ímpios?
29 Ettekö tosiaan ole koskaan kyselleet asioita niiltä, jotka ovat maailmaa nähneet? Ettekö ole ottaneet oppia siitä mitä he ovat kokeneet?
29 Não interrogastes os viajantes? Contestaríeis seus testemunhos?
30 Pahat säästyvät tuhon päivänä, jumalaton viedään turvaan, kun vihan päivä tulee.
30 No dia da infelicidade o ímpio é poupado, no dia da cólera ele escapa.
31 Kuka tuomitsee hänen tekonsa vasten kasvoja, kuka rankaisee häntä hänen synneistään?
31 Quem reprova diante dele o seu proceder, e lhe pede contas de seus atos?
32 Kun hänet viedään hautaan, hänen hautakumpunsa ääressä valvotaan.
32 Levam-no ao sepulcro, ficarão de vigília em sua câmara funerária.
33 Lempeä on hänen päällään laakson multa. Hänen jäljessään kulkee saattojoukko, ja monet ovat tulleet jo edeltä haudan luo.
33 Os torrões do vale são-lhe leves; todos os homens irão em sua companhia, e foram inumeráveis seus predecessores.
34 Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte! Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne.
34 Que significam, pois, essas vãs consolações? Todas as vossas respostas são apenas perfídia.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 21, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.