Jó 21
Pyhä Raamattu (PR) vs ARIB
1 Nyt Job sanoi:
1 Então Jó respondeu:
2 -- Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte.
2 Ouvi atentamente as minhas palavras; seja isto a vossa consolação.
3 Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua. Kun olen sanonut sanottavani, sitten voitte pilkata minua.
3 Sofrei-me, e eu falarei; e, havendo eu falado, zombai.
4 En kai minä ihmisille valitustani osoita? Miksi minun pitäisi malttaa mieleni?
4 É porventura do homem que eu me queixo? Mas, ainda que assim fosse, não teria motivo de me impacientar?
5 Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa! Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!
5 Olhai para mim, e pasmai, e ponde a mão sobre a boca.
6 Kun ajattelen tätä kaikkea, minä järkytyn, vavistus kulkee jäsenteni lävitse.
6 Quando me lembro disto, me perturbo, e a minha carne estremece de horror.
7 Miksi jumalattomat saavat elää? Miksi he elävät korkeaan ikään? Miksi heidän on valta ja voima?
7 Por que razão vivem os ímpios, envelhecem, e ainda se robustecem em poder?
8 He näkevät lastensa varttuvan aikuisiksi, heidän silmiensä ilona ovat lastenlapset.
8 Os seus filhos se estabelecem à vista deles, e os seus descendentes perante os seus olhos.
9 Jumalattoman talo menestyy, mikään ei sitä uhkaa, Jumalan vitsa ei siihen koske.
9 As suas casas estão em paz, sem temor, e a vara de Deus não está sobre eles.
10 Kun hänen sonninsa astuu, aina se siittää vasikan, hänen lehmänsä poikivat aina ajallaan.
10 O seu touro gera, e não falha; pare a sua vaca, e não aborta.
11 Hänen lapsensa juoksevat vapaina kuin karitsat, nuoret hyppivät ja tanssivat riemuissaan,
11 Eles fazem sair os seus pequeninos, como a um rebanho, e suas crianças andam saltando.
12 he virittävät laulun, lyövät rumpua, soittavat lyyraa, he karkeloivat huilun tahdissa.
12 Levantam a voz, ao som do tamboril e da harpa, e regozijam-se ao som da flauta.
13 Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä, rauhassa he saavat laskeutua tuonelaan.
13 Na prosperidade passam os seus dias, e num momento descem ao Seol.
14 — ausente —
14 Eles dizem a Deus: retira-te de nós, pois não desejamos ter conhecimento dos teus caminhos.
15 — ausente —
15 Que é o Todo-Poderoso, para que nós o sirvamos? E que nos aproveitará, se lhe fizermos orações?
16 He uskovat, että menestys on heidän omissa käsissään. Heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta.
16 Vede, porém, que eles não têm na mão a prosperidade; esteja longe de mim o conselho dos ímpios!
17 Milloin jumalattoman lamppu sammuisi? Milloin onnettomuus hänet tavoittaisi, milloin Jumala niin häneen vihastuisi, että tuhoaisi hänet?
17 Quantas vezes sucede que se apague a lâmpada dos ímpios? que lhes sobrevenha a sua destruição? que Deus na sua ira lhes reparta dores?
18 Milloin hän kieppuisi kuin olkisilppu tuulessa, kuin ruumenet, jotka pyörre tempaa mukaansa?
18 que eles sejam como a palha diante do vento, e como a pragana, que o redemoinho arrebata?
19 Te väitätte, että Jumala säästää rangaistuksensa hänen lapsilleen. Ei! Rangaistus kuuluu sille, joka on rikkonut. Saakoon hän itse kärsiä!
19 Deus, dizeis vós, reserva a iniqüidade do pai para seus filhos, mas é a ele mesmo que Deus deveria punir, para que o conheça.
20 Nähköön hän omin silmin tuhon tulevan, juokoon hän Jumalan vihan maljan!
20 Vejam os seus próprios olhos a sua ruína, e beba ele do furor do Todo-Poderoso.
21 Mitä hän lapsistaan sitten enää tietää, kun hänen kuukausiensa määrä on kulunut loppuun?
21 Pois, que lhe importa a sua casa depois de morto, quando lhe for cortado o número dos seus meses?
22 Pitäisikö nyt meidän opettaa tätä viisautta Jumalalle hänelle, joka taivaan enkelitkin tuomitsee?
22 Acaso se ensinará ciência a Deus, a ele que julga os excelsos?
23 Joku kuolee keskellä elämän täyteyttä, keskellä rauhaa ja vaurautta,
23 Um morre em plena prosperidade, inteiramente sossegado e tranqüilo;
24 lanteet vahvoina ja ravittuina, luut ydintä myöten voimaa täynnä.
24 com os seus baldes cheios de leite, e a medula dos seus ossos umedecida.
25 Toinen taas kuolee mieli katkerana, saamatta osakseen pisaraakaan onnea.
25 Outro, ao contrário, morre em amargura de alma, não havendo provado do bem.
26 Rinta rinnan he lepäävät maassa, ja heidän ruumiinsa kihisevät matoja.
26 Juntamente jazem no pó, e os vermes os cobrem.
27 Kyllä minä tiedän, mitä te nyt ajattelette ja mitä juonia punotte minua vastaan!
27 Eis que conheço os vossos pensamentos, e os maus intentos com que me fazeis injustiça.
28 — ausente —
28 Pois dizeis: Onde está a casa do príncipe, e onde a tenda em que morava o ímpio?
29 Ettekö tosiaan ole koskaan kyselleet asioita niiltä, jotka ovat maailmaa nähneet? Ettekö ole ottaneet oppia siitä mitä he ovat kokeneet?
29 Porventura não perguntastes aos viandantes? e não aceitais o seu testemunho,
30 Pahat säästyvät tuhon päivänä, jumalaton viedään turvaan, kun vihan päivä tulee.
30 de que o mau é preservado no dia da destruição, e poupado no dia do furor?
31 Kuka tuomitsee hänen tekonsa vasten kasvoja, kuka rankaisee häntä hänen synneistään?
31 Quem acusará diante dele o seu caminho? e quem lhe dará o pago do que fez?
32 Kun hänet viedään hautaan, hänen hautakumpunsa ääressä valvotaan.
32 Ele é levado para a sepultura, e vigiam-lhe o túmulo.
33 Lempeä on hänen päällään laakson multa. Hänen jäljessään kulkee saattojoukko, ja monet ovat tulleet jo edeltä haudan luo.
33 Os torrões do vale lhe são doces, e o seguirão todos os homens, como ele o fez aos inumeráveis que o precederam.
34 Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte! Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne.
34 Como, pois, me ofereceis consolações vãs, quando nas vossas respostas só resta falsidade?
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 21, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.