Jó 21
Pyhä Raamattu (PR) vs NAA
1 Nyt Job sanoi:
1 Então Jó respondeu:
2 -- Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte.
2 “Ouçam com atenção as minhas palavras; seja esta a consolação que vocês me trazem.
3 Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua. Kun olen sanonut sanottavani, sitten voitte pilkata minua.
3 Tenham paciência, e eu falarei; e, havendo eu falado, poderão zombar de mim.
4 En kai minä ihmisille valitustani osoita? Miksi minun pitäisi malttaa mieleni?
4 Será que é do homem que eu me queixo? Não tenho motivo para ficar impaciente?
5 Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa! Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!
5 Olhem para mim e fiquem pasmos, e ponham a mão sobre a boca.
6 Kun ajattelen tätä kaikkea, minä järkytyn, vavistus kulkee jäsenteni lävitse.
6 Porque só de pensar nisso fico apavorado, e sinto um calafrio passar pelo meu corpo.”
7 Miksi jumalattomat saavat elää? Miksi he elävät korkeaan ikään? Miksi heidän on valta ja voima?
7 “Como é que os ímpios continuam vivos, envelhecem e ainda se tornam mais poderosos?
8 He näkevät lastensa varttuvan aikuisiksi, heidän silmiensä ilona ovat lastenlapset.
8 Os seus filhos se estabelecem na sua presença; e os seus descendentes, diante dos seus olhos.
9 Jumalattoman talo menestyy, mikään ei sitä uhkaa, Jumalan vitsa ei siihen koske.
9 As suas casas têm paz e estão livres do medo; e a vara de Deus não os fustiga.
10 Kun hänen sonninsa astuu, aina se siittää vasikan, hänen lehmänsä poikivat aina ajallaan.
10 Os seus touros geram e não falham; as suas novilhas têm a cria e não abortam.
11 Hänen lapsensa juoksevat vapaina kuin karitsat, nuoret hyppivät ja tanssivat riemuissaan,
11 Deixam as suas crianças correr como um rebanho; os seus filhos saltam de alegria.
12 he virittävät laulun, lyövät rumpua, soittavat lyyraa, he karkeloivat huilun tahdissa.
12 Cantam com tamborim e harpa e alegram-se ao som da flauta.
13 Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä, rauhassa he saavat laskeutua tuonelaan.
13 Passam os seus dias em prosperidade e em paz descem à sepultura.”
14 — ausente —
14 “E são estes os que se dirigem a Deus, dizendo: ‘Deixa-nos em paz. Não queremos conhecer os teus caminhos.
15 — ausente —
15 Quem é o Todo-Poderoso, para que o sirvamos? E o que ganhamos, se lhe fizermos orações?’
16 He uskovat, että menestys on heidän omissa käsissään. Heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta.
16 Vejam que não provém deles a sua prosperidade. Longe de mim o conselho dos ímpios!”
17 Milloin jumalattoman lamppu sammuisi? Milloin onnettomuus hänet tavoittaisi, milloin Jumala niin häneen vihastuisi, että tuhoaisi hänet?
17 “Quantas vezes se apaga a lâmpada dos ímpios? Quantas vezes lhes sobrevém a destruição? Quantas vezes Deus, na sua ira, os faz sofrer?
18 Milloin hän kieppuisi kuin olkisilppu tuulessa, kuin ruumenet, jotka pyörre tempaa mukaansa?
18 Quantas vezes são como a palha diante do vento e como a poeira que é levada pela tempestade?”
19 Te väitätte, että Jumala säästää rangaistuksensa hänen lapsilleen. Ei! Rangaistus kuuluu sille, joka on rikkonut. Saakoon hän itse kärsiä!
19 “Vocês dizem que Deus reserva o castigo do perverso para os filhos dele. Mas é ao perverso que Deus deveria punir, para que o sinta.
20 Nähköön hän omin silmin tuhon tulevan, juokoon hän Jumalan vihan maljan!
20 Seus próprios olhos devem ver a sua ruína; que ele beba do furor do Todo-Poderoso!
21 Mitä hän lapsistaan sitten enää tietää, kun hänen kuukausiensa määrä on kulunut loppuun?
21 Porque depois de morto, e acabada a contagem dos seus meses, que interessa a ele a sua casa?
22 Pitäisikö nyt meidän opettaa tätä viisautta Jumalalle hänelle, joka taivaan enkelitkin tuomitsee?
22 Será que alguém pode ensinar algo a Deus, a ele que julga os que estão nos céus?”
23 Joku kuolee keskellä elämän täyteyttä, keskellä rauhaa ja vaurautta,
23 “Um morre em pleno vigor, despreocupado e tranquilo,
24 lanteet vahvoina ja ravittuina, luut ydintä myöten voimaa täynnä.
24 com os seus baldes cheios de leite e os ossos repletos de tutano.
25 Toinen taas kuolee mieli katkerana, saamatta osakseen pisaraakaan onnea.
25 Outro, ao contrário, morre com o coração cheio de amargura, não havendo provado o bem.
26 Rinta rinnan he lepäävät maassa, ja heidän ruumiinsa kihisevät matoja.
26 Juntamente jazem no pó, onde os vermes os cobrem.”
27 Kyllä minä tiedän, mitä te nyt ajattelette ja mitä juonia punotte minua vastaan!
27 “Eis que eu conheço os pensamentos de vocês e os planos injustos que fazem para me prejudicar.
28 — ausente —
28 Porque vocês perguntam: ‘Onde está agora a casa do príncipe?’ E: ‘Onde ficou a tenda em que moravam os ímpios?’”
29 Ettekö tosiaan ole koskaan kyselleet asioita niiltä, jotka ovat maailmaa nähneet? Ettekö ole ottaneet oppia siitä mitä he ovat kokeneet?
29 “Será que vocês nunca interrogaram os que viajam? E não levaram em conta as suas declarações,
30 Pahat säästyvät tuhon päivänä, jumalaton viedään turvaan, kun vihan päivä tulee.
30 que o mau é poupado no dia da calamidade, e é socorrido no dia do furor?
31 Kuka tuomitsee hänen tekonsa vasten kasvoja, kuka rankaisee häntä hänen synneistään?
31 Quem lhe jogará na cara o que ele fez? Quem o fará pagar pelo que fez?
32 Kun hänet viedään hautaan, hänen hautakumpunsa ääressä valvotaan.
32 Finalmente, é levado à sepultura, e sobre o seu túmulo se faz vigilância.
33 Lempeä on hänen päällään laakson multa. Hänen jäljessään kulkee saattojoukko, ja monet ovat tulleet jo edeltä haudan luo.
33 A terra do vale que o cobre é leve; todos os homens o seguem, assim como são inumeráveis os que foram adiante dele.
34 Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte! Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne.
34 Como, então, vocês querem me consolar com palavras vazias? Nas respostas de vocês só há falsidade.”
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 21, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.