Jó 21
Pyhä Raamattu (PR) vs ARC
1 Nyt Job sanoi:
1 Respondeu, porém, Jó e disse:
2 -- Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte.
2 Ouvi atentamente as minhas razões; e isto vos sirva de consolação.
3 Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua. Kun olen sanonut sanottavani, sitten voitte pilkata minua.
3 Sofrei-me, e eu falarei; e, havendo eu falado, zombai.
4 En kai minä ihmisille valitustani osoita? Miksi minun pitäisi malttaa mieleni?
4 Porventura, eu me queixo a algum homem? Mas, ainda que assim fosse, por que se não angustiaria o meu espírito?
5 Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa! Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!
5 Olhai para mim e pasmai; e ponde a mão sobre a boca,
6 Kun ajattelen tätä kaikkea, minä järkytyn, vavistus kulkee jäsenteni lävitse.
6 Porque, quando me lembro disto, me perturbo, e a minha carne é sobressaltada de horror.
7 Miksi jumalattomat saavat elää? Miksi he elävät korkeaan ikään? Miksi heidän on valta ja voima?
7 Por que razão vivem os ímpios, envelhecem, e ainda se esforçam em poder?
8 He näkevät lastensa varttuvan aikuisiksi, heidän silmiensä ilona ovat lastenlapset.
8 A sua semente se estabelece com eles perante a sua face; e os seus renovos, perante os seus olhos.
9 Jumalattoman talo menestyy, mikään ei sitä uhkaa, Jumalan vitsa ei siihen koske.
9 As suas casas têm paz, sem temor; e a vara de Deus não está sobre eles.
10 Kun hänen sonninsa astuu, aina se siittää vasikan, hänen lehmänsä poikivat aina ajallaan.
10 O seu touro gera e não falha; pare a sua vaca e não aborta.
11 Hänen lapsensa juoksevat vapaina kuin karitsat, nuoret hyppivät ja tanssivat riemuissaan,
11 Fazem sair as suas crianças como a um rebanho, e seus filhos andam saltando.
12 he virittävät laulun, lyövät rumpua, soittavat lyyraa, he karkeloivat huilun tahdissa.
12 Levantam a voz ao som do tamboril e da harpa e alegram-se ao som das flautas.
13 Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä, rauhassa he saavat laskeutua tuonelaan.
13 Na prosperidade gastam os seus dias e num momento descem à sepultura.
14 — ausente —
14 E, todavia, dizem a Deus: Retira-te de nós; porque não desejamos ter conhecimento dos teus caminhos.
15 — ausente —
15 Quem é o Todo-Poderoso, para que nós o sirvamos? E que nos aproveitará que lhe façamos orações?
16 He uskovat, että menestys on heidän omissa käsissään. Heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta.
16 Vede, porém, que o seu bem não está na mão deles; esteja longe de mim o conselho dos ímpios!
17 Milloin jumalattoman lamppu sammuisi? Milloin onnettomuus hänet tavoittaisi, milloin Jumala niin häneen vihastuisi, että tuhoaisi hänet?
17 Quantas vezes sucede que se apaga a candeia dos ímpios, e lhes sobrevém a sua destruição? E Deus, na sua ira, lhes reparte dores!
18 Milloin hän kieppuisi kuin olkisilppu tuulessa, kuin ruumenet, jotka pyörre tempaa mukaansa?
18 Porque são como a palha diante do vento, e como a pragana, que arrebata o redemoinho.
19 Te väitätte, että Jumala säästää rangaistuksensa hänen lapsilleen. Ei! Rangaistus kuuluu sille, joka on rikkonut. Saakoon hän itse kärsiä!
19 Deus guarda a sua violência para os filhos deles, e aos ímpios dá o pago, para que o conheçam.
20 Nähköön hän omin silmin tuhon tulevan, juokoon hän Jumalan vihan maljan!
20 Seus olhos veem a sua ruína, e ele bebe do furor do Todo-Poderoso.
21 Mitä hän lapsistaan sitten enää tietää, kun hänen kuukausiensa määrä on kulunut loppuun?
21 Porque, que prazer teria na sua casa depois de si, cortando-se- lhe o número dos seus meses?
22 Pitäisikö nyt meidän opettaa tätä viisautta Jumalalle hänelle, joka taivaan enkelitkin tuomitsee?
22 Porventura, a Deus se ensinaria ciência, a ele que julga os excelsos?
23 Joku kuolee keskellä elämän täyteyttä, keskellä rauhaa ja vaurautta,
23 Um morre na força da sua plenitude, estando todo quieto e sossegado.
24 lanteet vahvoina ja ravittuina, luut ydintä myöten voimaa täynnä.
24 Os seus baldes estão cheios de leite, e os seus ossos estão regados de tutanos.
25 Toinen taas kuolee mieli katkerana, saamatta osakseen pisaraakaan onnea.
25 E outro morre, ao contrário, na amargura do seu coração, não havendo provado do bem.
26 Rinta rinnan he lepäävät maassa, ja heidän ruumiinsa kihisevät matoja.
26 Juntamente jazem no pó, e os bichos os cobrem.
27 Kyllä minä tiedän, mitä te nyt ajattelette ja mitä juonia punotte minua vastaan!
27 Eis que conheço bem os vossos pensamentos; e os maus intentos com que injustamente me fazeis violência.
28 — ausente —
28 Porque direis: Onde está a casa do príncipe e onde a tenda em que morava o ímpio?
29 Ettekö tosiaan ole koskaan kyselleet asioita niiltä, jotka ovat maailmaa nähneet? Ettekö ole ottaneet oppia siitä mitä he ovat kokeneet?
29 Porventura, o não perguntastes aos que passam pelo caminho e não conheceis os seus sinais?
30 Pahat säästyvät tuhon päivänä, jumalaton viedään turvaan, kun vihan päivä tulee.
30 Que o mau é preservado para o dia da destruição e arrebatado no dia do furor?
31 Kuka tuomitsee hänen tekonsa vasten kasvoja, kuka rankaisee häntä hänen synneistään?
31 Quem acusará diante dele o seu caminho? E quem lhe dará o pago do que faz?
32 Kun hänet viedään hautaan, hänen hautakumpunsa ääressä valvotaan.
32 Finalmente, é levado à sepultura e vigia no túmulo.
33 Lempeä on hänen päällään laakson multa. Hänen jäljessään kulkee saattojoukko, ja monet ovat tulleet jo edeltä haudan luo.
33 Os torrões do vale lhe são doces, e ele arrasta após si a todos os homens; e antes dele havia inumeráveis.
34 Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte! Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne.
34 Como, pois, me consolais em vão? Pois nas vossas respostas só há falsidade.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 21, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.