Salmos 109
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs NAA
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
1 Ó Deus do meu louvor, não te cales!
2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
2 Pois contra mim se abriram lábios maldosos e fraudulentos; com língua mentirosa falam contra mim.
3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
3 Cercam-me com palavras odiosas e me atacam sem motivo.
4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
4 Em paga do meu amor, me hostilizam; eu, porém, oro.
5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
5 Pagaram-me o bem com o mal; o amor, com ódio.
6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
6 Suscita contra ele um ímpio, e que à sua direita esteja um acusador.
7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
7 Quando o julgarem, que ele seja condenado; e que a oração dele seja tida como pecado.
8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
8 Sejam poucos os seus dias, e outro tome o seu encargo.
9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
9 Fiquem órfãos os seus filhos, e viúva, a sua esposa.
10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
10 Andem errantes os seus filhos e mendiguem; e sejam expulsos das ruínas de suas casas.
11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
11 Que um credor se aposse de tudo o que ele tem; que estranhos saqueiem o fruto do seu trabalho.
12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
12 Ninguém tenha misericórdia dele, nem haja quem se compadeça dos seus filhos órfãos.
13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
13 Desapareça a sua posteridade, e que o seu nome se extinga na geração seguinte.
14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
14 Que a iniquidade de seus pais fique viva na memória do e não se apague o pecado de sua mãe.
15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
15 Permaneçam ante os olhos do para que faça desaparecer da terra a sua memória.
16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
16 Porque ele não se lembrou de usar de misericórdia, mas perseguiu o pobre e o necessitado, bem como o quebrantado de coração, para os entregar à morte.
17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
17 Amou a maldição: que ela o apanhe! Não quis a bênção: que ela se afaste dele.
18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
18 Vestiu-se de maldição como de uma túnica: que ela penetre, como água, no seu interior, e nos seus ossos, como azeite.
19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
19 Seja para ele como a roupa que o cobre e como o cinto com que sempre se cinge.
20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
20 Que esta seja, da parte do a recompensa dos que me acusam e dos que falam mal de mim.
21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
21 Mas tu, Senhor Deus, age por mim, por amor do teu nome; livra-me, porque é boa a tua misericórdia.
22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
22 Porque sou pobre e necessitado e, dentro de mim, sinto ferido o coração.
23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
23 Vou passando, como a sombra que declina; sou atirado para longe, como um gafanhoto.
24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
24 De tanto jejuar, os meus joelhos vacilam, e o meu corpo definha de magreza.
25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
25 Tornei-me para eles objeto de zombaria; quando me veem, balançam a cabeça.
26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
26 Socorre-me, Senhor , meu Deus! Salva-me segundo a tua misericórdia.
27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
27 Para que saibam que isso vem das tuas mãos; que tu,
28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
28 Amaldiçoem eles, mas tu, abençoa. Sejam envergonhados os que se levantam contra mim; alegre-se, porém, o teu servo.
29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
29 Cubram-se de vexame os meus adversários, e a sua própria vergonha os envolva como um manto.
30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
30 Muitas graças darei ao Senhor com os meus lábios; eu o louvarei no meio da multidão;
31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
31 porque ele se põe à direita do pobre, para o livrar daqueles que o condenam.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Salmos 109, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.