Salmos 109
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs ARIB
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
1 Ó Deus do meu louvor, não te cales;
2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
2 pois a boca do ímpio e a boca fraudulenta se abrem contra mim; falam contra mim com uma língua mentirosa.
3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
3 Eles me cercam com palavras de ódio, e pelejam contra mim sem causa.
4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
4 Em paga do meu amor são meus adversários; mas eu me dedico à oração.
5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
5 Retribuem-me o mal pelo bem, e o ódio pelo amor.
6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
6 Põe sobre ele um ímpio, e esteja à sua direita um acusador.
7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
7 Quando ele for julgado, saia condenado; e em pecado se lhe torne a sua oração!
8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
8 Sejam poucos os seus dias, e outro tome o seu ofício!
9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
9 Fiquem órfãos os seus filhos, e viúva a sua mulher!
10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
10 Andem errantes os seus filhos, e mendiguem; esmolem longe das suas habitações assoladas.
11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
11 O credor lance mão de tudo quanto ele tenha, e despojem-no os estranhos do fruto do seu trabalho!
12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
12 Não haja ninguém que se compadeça dele, nem haja quem tenha pena dos seus órfãos!
13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
13 Seja extirpada a sua posteridade; o seu nome seja apagado na geração seguinte!
14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
14 Esteja na memória do Senhor a iniqüidade de seus pais; e não se apague o pecado de sua mãe!
15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
15 Antes estejam sempre perante o Senhor, para que ele faça desaparecer da terra a memória deles!
16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
16 Porquanto não se lembrou de usar de benignidade; antes perseguiu o varão aflito e o necessitado, como também o quebrantado de coração, para o matar.
17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
17 Visto que amou a maldição, que ela lhe sobrevenha! Como não desejou a bênção, que ela se afaste dele!
18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
18 Assim como se vestiu de maldição como dum vestido, assim penetre ela nas suas entranhas como água, e em seus ossos como azeite!
19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
19 Seja para ele como o vestido com que ele se cobre, e como o cinto com que sempre anda cingido!
20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
20 Seja este, da parte do Senhor, o galardão dos meus adversários, e dos que falam mal contra mim!
21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
21 Mas tu, ó Deus, meu Senhor age em meu favor por amor do teu nome; pois que é boa a tua benignidade, livra-me;
22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
22 pois sou pobre e necessitado, e dentro de mim está ferido o meu coração.
23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
23 Eis que me vou como a sombra que declina; sou arrebatado como o gafanhoto.
24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
24 Os meus joelhos estão enfraquecidos pelo jejum, e a minha carne perde a sua gordura.
25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
25 Eu sou para eles objeto de opróbrio; ao me verem, meneiam a cabeça.
26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
26 Ajuda-me, Senhor, Deus meu; salva-me segundo a tua benignidade.
27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
27 Saibam que nisto está a tua mão, e que tu, Senhor, o fizeste.
28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
28 Amaldiçoem eles, mas abençoa tu; fiquem confundidos os meus adversários; mas alegre-se o teu servo!
29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
29 Vistam-se de ignomínia os meus acusadores, e cubram-se da sua própria vergonha como dum manto!
30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
30 Muitas graças darei ao Senhor com a minha boca;
31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
31 Pois ele se coloca à direita do poder, para o salvar dos que o condenam.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Salmos 109, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.