Jó 30
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs VC
1 — ausente —
1 Agora zombam de mim os mais jovens do que eu, aqueles cujos pais eu desdenharia de colocar com os cães de meu rebanho.
2 Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
2 Que faria eu com o vigor de seus braços? Não atingirão a idade madura.
3 puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
3 Reduzidos a nada pela miséria e a fome, roem um solo árido e desolado.
4 he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
4 Colhem ervas e cascas dos arbustos, por pão têm somente a raiz das giestas.
5 Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
5 São postos para fora do povo, gritam com eles como se fossem ladrões,
6 Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
6 moram em barrancos medonhos, em buracos de terra e de rochedos.
7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
7 Ouvem-se seus gritos entre os arbustos, amontoam-se debaixo das urtigas,
8 nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
8 filhos de infames e de gente sem nome que são expulsos da terra!
9 Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
9 Agora sou o assunto de suas canções, o tema de seus escárnios;
10 he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
10 afastam-se de mim com horror, não receiam cuspir-me no rosto.
11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
11 Desamarraram a corda para humilhar-me, sacudiram de si todo o freio diante de mim.
12 Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
12 À minha direita levanta-se a raça deles, tentam atrapalhar meus pés, abrem diante de mim o caminho da sua desgraça.
13 He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
13 Cortam minha vereda para me perder, trabalham para minha ruína.
14 niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
14 Penetram como por uma grande brecha, irrompem entre escombros.
15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
15 O pavor me invade. Minha esperança é varrida como se fosse pelo vento, minha felicidade passa como uma nuvem.
16 Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
16 Agora minha alma se dissolve, os dias de aflição me dominaram.
17 Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
17 A noite traspassa meus ossos, consome-os; os males que me roem não dormem.
18 Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
18 Com violência segura a minha veste, aperta-me como o colarinho de minha túnica.
19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
19 Deus jogou-me no lodo, tenho o aspecto da poeira e da cinza.
20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
20 Clamo a ti, e não me respondes; ponho-me diante de ti, e não olhas para mim.
21 Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
21 Tornaste-te cruel para comigo, atacas-me com toda a força de tua mão.
22 Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
22 Arrebatas-me, fazes-me cavalgar o tufão, aniquilas-me na tempestade.
23 Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
23 Eu bem sei, levas-me à morte, ao lugar onde se encontram todos os viventes.
24 Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
24 Mas poderá aquele que cai não estender a mão, poderá não pedir socorro aquele que perece?
25 Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
25 Não chorei com os oprimidos? Não teve minha alma piedade dos pobres?
26 Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
26 Esperava a felicidade e veio a desgraça, esperava a luz e vieram as trevas.
27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
27 Minhas entranhas abrasam-se sem nenhum descanso, assaltaram-me os dias de aflição.
28 Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
28 Caminho no luto, sem sol; levanto-me numa multidão de gritos,
29 Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
29 tornei-me irmão dos chacais e companheiro dos avestruzes.
30 Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
30 Minha pele enegrece-se e cai, e meus ossos são consumidos pela febre.
31 — ausente —
31 Minha cítara só dá acordes lúgubres, e minha flauta sons queixosos.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 30, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.