Jó 30
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs NTLH
1 — ausente —
1 “Mas agora homens mais moços do que eu zombam de mim. Os pais deles não valem nada; eu não poria essa gente nem com os cachorros que cuidam do meu rebanho.
2 Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
2 De que me serviria a força dos seus braços? São homens magros,
3 puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
3 enfraquecidos de tanto passar fome e miséria. À noite, na solidão de lugares desertos, eles têm de roer raízes secas.
4 he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
4 Pegam ervas e cascas de árvores e se alimentam de raízes que não servem para comer.
5 Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
5 São expulsos do meio das pessoas, que os espantam, aos gritos, como se eles fossem ladrões.
6 Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
6 Têm de morar em barrancos medonhos, em cavernas ou nas rochas.
7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
7 Uivam no meio das moitas e se ajuntam debaixo dos espinheiros.
8 nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
8 Raça inútil, gente sem nome, são enxotados do país.
9 Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
9 “Mas agora essa gente vem e zomba de mim; para eles eu não passo de uma piada.
10 he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
10 Sentem nojo de mim e se afastam e chegam até a me cuspir na cara.
11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
11 Deus me enfraqueceu e me humilhou, e por isso, furiosos, eles se viram contra mim.
12 Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
12 Essa raça de gente ruim me ataca, me faz correr e procura acabar comigo.
13 He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
13 Eles não deixam que eu fuja, procuram me destruir, e ninguém os faz parar.
14 niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
14 Entram por uma brecha da muralha e no meio das ruínas se jogam contra mim.
15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
15 Eu fico apavorado. A minha honra foi como que varrida para longe pelo vento; a minha prosperidade passou como se fosse uma nuvem.
16 Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
16 “Agora já não tenho vontade de viver; o desespero tomou conta de mim.
17 Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
17 De noite os ossos me doem muito; a dor que me atormenta não para.
18 Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
18 Deus me agarrou pela garganta com tanta violência, que desarrumou a minha roupa.
19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
19 Ele me atirou na lama; eu não valho mais do que o pó ou a cinza.
20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
20 “Ó Deus, eu clamo pedindo a tua ajuda, e não me respondes; eu oro a ti, e não te importas comigo.
21 Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
21 Tu me tratas com crueldade e me persegues com todo o teu poder.
22 Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
22 Fazes com que o vento me carregue e numa tempestade violenta me jogas de um lado para outro.
23 Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
23 Bem sei que me levarás à Terra da Morte, o lugar de encontro marcado para todos os vivos.
24 Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
24 Por que atacas um homem arruinado, que não pode fazer nada, a não ser pedir piedade?
25 Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
25 Por acaso, não chorei com as pessoas aflitas? Será que não tive pena dos pobres?
26 Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
26 Eu esperava a felicidade, e veio a desgraça; eu aguardava a luz, e chegou a escuridão.
27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
27 “O meu coração está agitado e não descansa; só tenho vivido dias de aflição.
28 Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
28 Levo uma vida triste, como um dia sem sol; eu me levanto diante de todos e peço ajuda.
29 Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
29 A minha voz é um gemido triste, como os uivos do lobo ou os gritos do avestruz.
30 Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
30 A minha pele está ficando preta, e o meu corpo queima de febre.
31 — ausente —
31 Eu costumava ouvir a música alegre de liras e flautas, mas agora só escuto gente chorando e soluçando.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 30, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.