Jó 30
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs NAA
1 — ausente —
1 “Mas agora zombam de mim os que têm menos idade do que eu, cujos pais eu não teria aceito nem para colocar ao lado dos cães do meu rebanho.
2 Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
2 De que também me serviria a força de suas mãos, se eles são homens cujo vigor já desapareceu?
3 puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
3 Enfraqueceram de tanto passar fome e necessidade; roem a terra seca, desde muito em ruínas e desolada.
4 he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
4 Apanham malvas e folhas de arbustos e se alimentam de raízes de zimbro.
5 Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
5 São expulsos do meio das pessoas; grita-se contra eles, como se grita atrás de um ladrão.
6 Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
6 Têm de morar nos desfiladeiros sombrios, nas cavernas da terra e das rochas.
7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
7 Uivam entre os arbustos e se ajuntam debaixo dos espinheiros.
8 nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
8 São filhos de doidos, gente sem nome, e são escorraçados da terra.”
9 Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
9 “Mas agora sou a canção de deboche dessa gente; sirvo de provérbio no meio deles.
10 he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
10 Eles me detestam, fogem para longe de mim e não têm receio de me cuspir no rosto.
11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
11 Deus afrouxou a corda do meu arco e me oprimiu; por isso, sacudiram de si o freio diante de mim.
12 Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
12 À minha direita se levanta um bando e me empurra, e contra mim prepara o seu caminho de destruição.
13 He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
13 Arruínam o meu caminho; promovem a minha destruição sem a ajuda de ninguém.
14 niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
14 Vêm contra mim como por uma grande brecha e se revolvem avante no meio das ruínas.
15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
15 Sobrevieram-me pavores; a minha honra é como que varrida pelo vento; como nuvem passou a minha felicidade.”
16 Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
16 “Agora a minha alma se derrama dentro de mim; os dias da aflição se apoderam de mim.
17 Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
17 A noite perfura os meus ossos, e o mal que me corrói não descansa.
18 Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
18 Pela grande violência do meu mal está desfigurada a minha roupa; este mal me envolve como a gola da minha túnica.
19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
19 Deus me lançou na lama, e me tornei semelhante ao pó e à cinza.”
20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
20 “Clamo a ti, ó Deus, e não me respondes; estou em pé, mas apenas olhas para mim.
21 Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
21 Tu foste cruel comigo; e, com a força da tua mão, me atacas.
22 Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
22 Tu me levantas sobre o vento e me fazes cavalgá-lo; no estrondo da tempestade me jogas de um lado para outro.
23 Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
23 Pois eu sei que me levarás à morte e à casa destinada a todos os vivos.”
24 Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
24 “Não é fato que de um montão de ruínas um homem estenderá a sua mão? E, na sua desventura, não levantará um grito por socorro?
25 Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
25 Por acaso, não chorei por aquele que atravessava dias difíceis? Não se angustiou a minha alma pelo necessitado?
26 Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
26 Quando eu esperava o bem, eis que me veio o mal; esperava a luz, e veio a escuridão.”
27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
27 “O meu íntimo se agita sem cessar; e dias de aflição me sobrevêm.
28 Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
28 Tenho a pele queimada, mas não pelo sol; levanto-me na congregação e clamo por socorro.
29 Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
29 Sou irmão dos chacais e companheiro de avestruzes.
30 Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
30 A minha pele escurece e cai; os meus ossos queimam de febre.
31 — ausente —
31 Por isso, a minha harpa é usada para fazer lamentações, e a minha flauta, para acompanhar os que choram.”
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 30, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.