Jó 30
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs ARA
1 — ausente —
1 Mas agora se riem de mim os de menos idade do que eu, e cujos pais eu teria desdenhado de pôr ao lado dos cães do meu rebanho.
2 Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
2 De que também me serviria a força das suas mãos, homens cujo vigor já pereceu?
3 puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
3 De míngua e fome se debilitaram; roem os lugares secos, desde muito em ruínas e desolados.
4 he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
4 Apanham malvas e folhas dos arbustos e se sustentam de raízes de zimbro.
5 Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
5 Do meio dos homens são expulsos; grita-se contra eles, como se grita atrás de um ladrão;
6 Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
6 habitam nos desfiladeiros sombrios, nas cavernas da terra e das rochas.
7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
7 Bramam entre os arbustos e se ajuntam debaixo dos espinheiros.
8 nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
8 São filhos de doidos, raça infame, e da terra são escorraçados.
9 Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
9 Mas agora sou a sua canção de motejo e lhes sirvo de provérbio.
10 he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
10 Abominam-me, fogem para longe de mim e não se abstêm de me cuspir no rosto.
11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
11 Porque Deus afrouxou a corda do meu arco e me oprimiu; pelo que sacudiram de si o freio perante o meu rosto.
12 Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
12 À direita se levanta uma súcia, e me empurra, e contra mim prepara o seu caminho de destruição.
13 He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
13 Arruínam a minha vereda, promovem a minha calamidade; gente para quem já não há socorro.
14 niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
14 Vêm contra mim como por uma grande brecha e se revolvem avante entre as ruínas.
15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
15 Sobrevieram-me pavores, como pelo vento é varrida a minha honra; como nuvem passou a minha felicidade.
16 Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
16 Agora, dentro de mim se me derrama a alma; os dias da aflição se apoderaram de mim.
17 Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
17 A noite me verruma os ossos e os desloca, e não descansa o mal que me rói.
18 Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
18 Pela grande violência do meu mal está desfigurada a minha veste, mal que me cinge como a gola da minha túnica.
19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
19 Deus, tu me lançaste na lama, e me tornei semelhante ao pó e à cinza.
20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
20 Clamo a ti, e não me respondes; estou em pé, mas apenas olhas para mim.
21 Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
21 Tu foste cruel comigo; com a força da tua mão tu me combates.
22 Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
22 Levantas-me sobre o vento e me fazes cavalgá-lo; dissolves-me no estrondo da tempestade.
23 Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
23 Pois eu sei que me levarás à morte e à casa destinada a todo vivente.
24 Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
24 De um montão de ruínas não estenderá o homem a mão e na sua desventura não levantará um grito por socorro?
25 Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
25 Acaso, não chorei sobre aquele que atravessava dias difíceis ou não se angustiou a minha alma pelo necessitado?
26 Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
26 Aguardava eu o bem, e eis que me veio o mal; esperava a luz, veio-me a escuridão.
27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
27 O meu íntimo se agita sem cessar; e dias de aflição me sobrevêm.
28 Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
28 Ando de luto, sem a luz do sol; levanto-me na congregação e clamo por socorro.
29 Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
29 Sou irmão dos chacais e companheiro de avestruzes.
30 Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
30 Enegrecida se me cai a pele, e os meus ossos queimam em febre.
31 — ausente —
31 Por isso, a minha harpa se me tornou em prantos de luto, e a minha flauta, em voz dos que choram.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 30, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.