Jó 30
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs NVI
1 — ausente —
1 "Mas agora eles zombam de mim, homens mais jovens que eu, homens cujos pais eu teria rejeitado, não lhes permitindo sequer estar com os cães de guarda do rebanho.
2 Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
2 De que me serviria a força de suas mãos, já que desapareceu o seu vigor?
3 puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
3 Desfigurados de tanta necessidade e fome, perambulavam pela terra ressequida, em sombrios e devastados desertos.
4 he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
4 Nos campos de mato rasteiro colhiam ervas, e a raiz da giesta era a sua comida.
5 Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
5 Da companhia dos amigos foram expulsos aos gritos, como se fossem ladrões.
6 Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
6 Foram forçados a morar nos leitos secos dos rios, entre as rochas e nos buracos da terra.
7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
7 Rugiam entre os arbustos e se encolhiam sob a vegetação.
8 nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
8 Prole desprezível e sem nome, foram expulsos da terra.
9 Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
9 "E agora os filhos deles zombam de mim com suas canções; tornei-me um provérbio entre eles.
10 he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
10 Eles me detestam e se mantêm à distância; não hesitam em cuspir em meu rosto.
11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
11 Agora que Deus afrouxou a corda do meu arco e me afligiu, eles ficam sem freios na minha presença.
12 Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
12 À direita os embrutecidos me atacam; preparam armadilhas para os meus pés, e constroem rampas de cerco contra mim.
13 He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
13 Destroem o meu caminho; conseguem destruir-me, sem a ajuda de ninguém.
14 niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
14 Avançam como através de uma grande brecha; arrojam-se entre as ruínas.
15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
15 Pavores apoderam-se de mim; a minha dignidade é levada como pelo vento, a minha segurança se desfaz como nuvem.
16 Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
16 "E agora esvai-se a minha vida; estou preso a dias de sofrimento.
17 Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
17 A noite penetra os meus ossos; minhas dores me corroem sem cessar.
18 Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
18 Em seu grande poder Deus é como a minha roupa; ele me envolve como a gola da minha veste.
19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
19 Lança-me na lama, e sou reduzido a pó e cinza.
20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
20 "Clamo a ti, ó Deus, mas não respondes; fico de pé, mas apenas olhas para mim.
21 Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
21 Contra mim te voltas com dureza e me atacas com a força de tua mão.
22 Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
22 Tu me apanhas e me levas contra o vento, e me jogas de um lado a outro na tempestade.
23 Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
23 Sei que me farás descer até a morte, ao lugar destinado a todos os viventes.
24 Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
24 "A verdade é que ninguém dá a mão ao homem arruinado, quando este, em sua aflição, grita por socorro.
25 Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
25 Não é certo que chorei por causa dos que passavam dificuldade? E que a minha alma entristeceu-se por causa dos pobres?
26 Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
26 Mesmo assim, quando eu esperava o bem, veio o mal; quando eu procurava luz, vieram trevas.
27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
27 Nunca pára a agitação dentro de mim; dias de sofrimento me confrontam.
28 Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
28 Perambulo escurecido, mas não pelo sol; levanto-me na assembléia e clamo por ajuda.
29 Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
29 Tornei-me irmão dos chacais, companheiro das corujas.
30 Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
30 Minha pele escurece e cai; meu corpo queima de febre.
31 — ausente —
31 Minha harpa está afinada para cantos fúnebres, e minha flauta para o som de pranto.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 30, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.