Jó 19
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs VC
VC Versão Católica
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Jó respondeu então nestes termos:
2 "Kuinka kauan te vaivaatte sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
2 Até quando afligireis a minha alma e me atormentareis com vossos discursos?
3 Te olette jo kymmenenkin kertaa minua häväisseet, ja häpeämättä te minua ahdistatte.
3 Eis que já por dez vezes me ultrajastes, e não vos envergonhais de me insultar.
4 Jos olen todella hairahtunut, jääkö hairahdukseni luokseni?
4 Mesmo que eu tivesse verdadeiramente pecado, minha culpa só diria respeito a mim mesmo.
5 Tai voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
5 Se vos quiserdes levantar contra mim, e convencer-me de ignomínia,
6 Tietäkää siis, että Jumala tekee minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
6 sabei que foi Deus quem me afligiu e me cercou com suas redes.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta. Huudan apua, mutta ei ole oikeutta.
7 Clamo contra a violência, e ninguém me responde; levanto minha voz, e não há quem me faça justiça.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse yli, ja hän on levittänyt pimeyden poluilleni.
8 Fechou meu caminho para que eu não possa passar, e espalha trevas pelo meu caminho;
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun päästäni.
9 despojou-me de minha glória, e tirou-me a coroa da cabeça.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni kuin puun.
10 Demoliu-me por inteiro, e pereço, desenraizou minha esperança como uma árvore,
11 Hän on päästänyt vihansa syttymään minua vastaan ja pitää minua vihollisenaan.
11 acendeu a sua cólera contra mim, tratou-me como um inimigo.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät telttani ympärille.
12 Suas milícias se concentraram, construíram aterros para me assaltarem, acamparam em volta de minha tenda.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut. Tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
13 Meus irmãos foram para longe de mim, meus amigos de mim se afastaram.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unohtaneet minut.
14 Meus parentes e meus íntimos desapareceram, os hóspedes de minha casa esqueceram-se de mim.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
15 Minhas servas olham-me como um estranho, sou um desconhecido para elas.
16 Minä kutsuin palvelijaani, eikä hän vastannut. Omalla suullani minun täytyy nöyrästi häntä rukoilla.
16 Chamo meu escravo, ele não responde, preciso suplicar-lhe com a boca.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, ja minun täytyy pyydellä lastenlasteni suosiota.
17 Minha mulher tem horror de meu hálito, sou pesado aos meus próprios filhos.
18 Poikasetkin halveksivat minua. Kun nousen, he pilkkaavat.
18 Até as crianças caçoam de mim; quando me levanto, troçam de mim.
19 Kaikki uskotut ystäväni inhoavat minua, ja ne, joita rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
19 Meus íntimos me abominam, aqueles que eu amava voltam-se contra mim.
20 Luuni ovat tarttuneet kiinni nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
20 Meus ossos estão colados à minha pele, à minha carne, e fujo com a pele de meus dentes.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa minua, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
21 Compadecei-vos de mim, compadecei-vos de mim, ao menos vós, que sois meus amigos, pois a mão de Deus me feriu.
22 Miksi vainoatte minua Jumalan tavoin ettekä tule kylläisiksi lihastani?
22 Por que me perseguis como Deus, e vos mostrais insaciáveis de minha carne?
23 Kunpa sanani kirjoitettaisiin muistiin ja jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
23 Oh!, se minhas palavras pudessem ser escritas, consignadas num livro,
24 kaiverrettaisiin ainiaaksi kallioon rautataltalla ja lyijyllä!
24 gravadas por estilete de ferro em chumbo, esculpidas para sempre numa rocha!
25 Mutta minä tiedän Lunastajani elävän, ja hän on nouseva takaajana multien päälle.
25 Eu o sei: meu vingador está vivo, e aparecerá, finalmente, sobre a terra.
26 Sitten minut kiedotaan tähän nahkaani ja olen ruumiistani käsin näkevä Jumalan.
26 Por detrás de minha pele, que envolverá isso, na minha própria carne, verei Deus.
27 Häntä minä katselen, silmäni näkevät hänet, eikä hän ole minulle outo. Munuaiseni aivan pakahtuvat sisimmässäni.
27 Eu mesmo o contemplarei, meus olhos o verão, e não os olhos de outro; meus rins se consomem dentro de mim.
28 Kun sanotte: 'Miksi vainoamme häntä!' – ikään kuin minusta löydettäisiin asian juuri –
28 Pois, se dizes: Por que o perseguimos, e como encontraremos nele uma razão para condená-lo?
29 niin pelätkää miekkaa, sillä viha kohtaa miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että on tuomio."
29 Temei o gume da espada, pois a cólera de Deus persegue os maus, e sabereis que há uma justiça.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 19, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.