Jó 19
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs ARA
ARA Almeida Revista e Atualizada 1993
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Então, respondeu Jó:
2 "Kuinka kauan te vaivaatte sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
2 Até quando afligireis a minha alma e me quebrantareis com palavras?
3 Te olette jo kymmenenkin kertaa minua häväisseet, ja häpeämättä te minua ahdistatte.
3 Já dez vezes me vituperastes e não vos envergonhais de injuriar-me.
4 Jos olen todella hairahtunut, jääkö hairahdukseni luokseni?
4 Embora haja eu, na verdade, errado, comigo ficará o meu erro.
5 Tai voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
5 Se quereis engrandecer-vos contra mim e me arguis pelo meu opróbrio,
6 Tietäkää siis, että Jumala tekee minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
6 sabei agora que Deus é que me oprimiu e com a sua rede me cercou.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta. Huudan apua, mutta ei ole oikeutta.
7 Eis que clamo: violência! Mas não sou ouvido; grito: socorro! Porém não há justiça.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse yli, ja hän on levittänyt pimeyden poluilleni.
8 O meu caminho ele fechou, e não posso passar; e nas minhas veredas pôs trevas.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun päästäni.
9 Da minha honra me despojou e tirou-me da cabeça a coroa.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni kuin puun.
10 Arruinou-me de todos os lados, e eu me vou; e arrancou-me a esperança, como a uma árvore.
11 Hän on päästänyt vihansa syttymään minua vastaan ja pitää minua vihollisenaan.
11 Inflamou contra mim a sua ira e me tem na conta de seu adversário.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät telttani ympärille.
12 Juntas vieram as suas tropas, prepararam contra mim o seu caminho e se acamparam ao redor da minha tenda.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut. Tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
13 Pôs longe de mim a meus irmãos, e os que me conhecem, como estranhos, se apartaram de mim.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unohtaneet minut.
14 Os meus parentes me desampararam, e os meus conhecidos se esqueceram de mim.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
15 Os que se abrigam na minha casa e as minhas servas me têm por estranho, e vim a ser estrangeiro aos seus olhos.
16 Minä kutsuin palvelijaani, eikä hän vastannut. Omalla suullani minun täytyy nöyrästi häntä rukoilla.
16 Chamo o meu criado, e ele não me responde; tenho de suplicar-lhe, eu mesmo.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, ja minun täytyy pyydellä lastenlasteni suosiota.
17 O meu hálito é intolerável à minha mulher, e pelo mau cheiro sou repugnante aos filhos de minha mãe.
18 Poikasetkin halveksivat minua. Kun nousen, he pilkkaavat.
18 Até as crianças me desprezam, e, querendo eu levantar-me, zombam de mim.
19 Kaikki uskotut ystäväni inhoavat minua, ja ne, joita rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
19 Todos os meus amigos íntimos me abominam, e até os que eu amava se tornaram contra mim.
20 Luuni ovat tarttuneet kiinni nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
20 Os meus ossos se apegam à minha pele e à minha carne, e salvei-me só com a pele dos meus dentes.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa minua, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
21 Compadecei-vos de mim, amigos meus, compadecei-vos de mim, porque a mão de Deus me atingiu.
22 Miksi vainoatte minua Jumalan tavoin ettekä tule kylläisiksi lihastani?
22 Por que me perseguis como Deus me persegue e não cessais de devorar a minha carne?
23 Kunpa sanani kirjoitettaisiin muistiin ja jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
23 Quem me dera fossem agora escritas as minhas palavras! Quem me dera fossem gravadas em livro!
24 kaiverrettaisiin ainiaaksi kallioon rautataltalla ja lyijyllä!
24 Que, com pena de ferro e com chumbo, para sempre fossem esculpidas na rocha!
25 Mutta minä tiedän Lunastajani elävän, ja hän on nouseva takaajana multien päälle.
25 Porque eu sei que o meu Redentor vive e por fim se levantará sobre a terra.
26 Sitten minut kiedotaan tähän nahkaani ja olen ruumiistani käsin näkevä Jumalan.
26 Depois, revestido este meu corpo da minha pele, em minha carne verei a Deus.
27 Häntä minä katselen, silmäni näkevät hänet, eikä hän ole minulle outo. Munuaiseni aivan pakahtuvat sisimmässäni.
27 Vê-lo-ei por mim mesmo, os meus olhos o verão, e não outros; de saudade me desfalece o coração dentro de mim.
28 Kun sanotte: 'Miksi vainoamme häntä!' – ikään kuin minusta löydettäisiin asian juuri –
28 Se disserdes: Como o perseguiremos? E: A causa deste mal se acha nele,
29 niin pelätkää miekkaa, sillä viha kohtaa miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että on tuomio."
29 temei, pois, a espada, porque tais acusações merecem o seu furor, para saberdes que há um juízo.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 19, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.