Jó 19
FinSTLK2017: Pyhä Raamattu (STLK 2017) (SM_FINSTLK2017) vs ARC
ARC Almeida Revista e Corrigida 2009
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Respondeu, porém, Jó e disse:
2 "Kuinka kauan te vaivaatte sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
2 Até quando entristecereis a minha alma e me quebrantareis com palavras?
3 Te olette jo kymmenenkin kertaa minua häväisseet, ja häpeämättä te minua ahdistatte.
3 Já dez vezes me envergonhastes; vergonha não tendes de contra mim vos endurecerdes.
4 Jos olen todella hairahtunut, jääkö hairahdukseni luokseni?
4 Embora haja eu, na verdade, errado, comigo ficará o meu erro.
5 Tai voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
5 Se deveras vos levantais contra mim e me arguís pelo meu opróbrio,
6 Tietäkää siis, että Jumala tekee minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
6 sabei agora que Deus é que me transtornou e com a sua rede me cercou.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta. Huudan apua, mutta ei ole oikeutta.
7 Eis que clamo: Violência! Mas não sou ouvido; grito: Socorro! Mas não há justiça.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse yli, ja hän on levittänyt pimeyden poluilleni.
8 O meu caminho ele entrincheirou, e não posso passar; e nas minhas veredas pôs trevas.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun päästäni.
9 Da minha honra me despojou; e tirou-me a coroa da minha cabeça.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni kuin puun.
10 Quebrou-me de todos os lados, e eu me vou; e arrancou a minha esperança, como a uma árvore.
11 Hän on päästänyt vihansa syttymään minua vastaan ja pitää minua vihollisenaan.
11 E fez inflamar contra mim a sua ira e me reputou para consigo como um de seus inimigos.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät telttani ympärille.
12 Juntas vieram as suas tropas, e prepararam contra mim o seu caminho, e se acamparam ao redor da minha tenda.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut. Tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
13 Pôs longe de mim a meus irmãos, e os que me conhecem deveras me estranharam.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unohtaneet minut.
14 Os meus parentes me deixaram, e os meus conhecidos se esqueceram de mim.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
15 Os meus domésticos e as minhas servas me reputaram como um estranho; vim a ser um estrangeiro aos seus olhos.
16 Minä kutsuin palvelijaani, eikä hän vastannut. Omalla suullani minun täytyy nöyrästi häntä rukoilla.
16 Chamei a meu criado, e ele me não respondeu; cheguei a suplicar com a minha boca.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, ja minun täytyy pyydellä lastenlasteni suosiota.
17 O meu bafo se fez estranho a minha mulher; e a minha súplica, aos filhos do meu corpo.
18 Poikasetkin halveksivat minua. Kun nousen, he pilkkaavat.
18 Até os rapazes me desprezam, e, levantando-me eu, falam contra mim.
19 Kaikki uskotut ystäväni inhoavat minua, ja ne, joita rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
19 Todos os homens do meu secreto conselho me abominam, e até os que eu amava se tornaram contra mim.
20 Luuni ovat tarttuneet kiinni nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
20 Os meus ossos se apegaram à minha pele e à minha carne, e escapei só com a pele dos meus dentes.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa minua, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
21 Compadecei-vos de mim, amigos meus, compadecei-vos de mim, porque a mão de Deus me tocou.
22 Miksi vainoatte minua Jumalan tavoin ettekä tule kylläisiksi lihastani?
22 Por que me perseguis assim como Deus, e da minha carne vos não fartais?
23 Kunpa sanani kirjoitettaisiin muistiin ja jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
23 Quem me dera, agora, que as minhas palavras se escrevessem! Quem me dera que se gravassem num livro!
24 kaiverrettaisiin ainiaaksi kallioon rautataltalla ja lyijyllä!
24 E que, com pena de ferro e com chumbo, para sempre fossem esculpidas na rocha!
25 Mutta minä tiedän Lunastajani elävän, ja hän on nouseva takaajana multien päälle.
25 Porque eu sei que o meu Redentor vive, e que por fim se levantará sobre a terra.
26 Sitten minut kiedotaan tähän nahkaani ja olen ruumiistani käsin näkevä Jumalan.
26 E depois de consumida a minha pele, ainda em minha carne verei a Deus.
27 Häntä minä katselen, silmäni näkevät hänet, eikä hän ole minulle outo. Munuaiseni aivan pakahtuvat sisimmässäni.
27 Vê-lo-ei por mim mesmo, e os meus olhos, e não outros, o verão; e, por isso, o meu coração se consome dentro de mim.
28 Kun sanotte: 'Miksi vainoamme häntä!' – ikään kuin minusta löydettäisiin asian juuri –
28 Na verdade, que devíeis dizer: Por que o perseguimos? Pois a raiz da acusação se acha em mim.
29 niin pelätkää miekkaa, sillä viha kohtaa miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että on tuomio."
29 Temei vós mesmos a espada; porque o furor traz os castigos da espada, para saberdes que há um juízo.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 19, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.