Jó 19
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs NVT
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Então Jó falou novamente:
2 — ausente —
2 “Até quando vocês vão me atormentar? Até quando vão me esmagar com suas palavras?
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
3 Dez vezes já me insultaram; deveriam se envergonhar de me tratar tão mal.
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
4 Ainda que eu tivesse pecado, seria problema meu, e não de vocês.
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
5 Pensam que são melhores que eu; usam minha humilhação como prova de meu pecado.
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
6 Mas Deus é que foi injusto comigo e me prendeu em sua rede.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
7 “Clamo: ‘Socorro!’, mas ninguém responde; grito em protesto, mas não há justiça.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
8 Deus fechou meu caminho para eu não passar e cobriu de escuridão minha estrada.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
9 Despojou-me de minha honra e removeu a coroa de minha cabeça.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
10 Destruiu-me por todos os lados, e estou acabado; como se eu fosse uma árvore, arrancou minha esperança pela raiz.
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
11 Sua ira arde contra mim; ele me considera seu inimigo.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
12 Suas tropas avançam e abrem caminhos para me atacar; acampam ao redor de minha tenda.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
13 “Meus irmãos se mantêm afastados, meus conhecidos se voltaram contra mim.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
14 Minha família se foi, meus amigos chegados me esqueceram.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
15 Meus hóspedes e criadas me consideram um estranho; para eles, sou como um estrangeiro.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
16 Quando chamo meu servo, ele não vem; tenho de suplicar!
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
17 Meu hálito enoja minha esposa; sou rejeitado pela própria família.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
18 Até as crianças me desprezam; quando me levanto para falar, me dão as costas.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
19 Meus amigos chegados me detestam; aqueles que eu amo se voltaram contra mim.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
20 Fui reduzido a pele e osso; escapei da morte por um triz.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
21 “Tenham misericórdia de mim, meus amigos! Tenham misericórdia, pois a mão de Deus me feriu.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
22 Será que também precisam me perseguir, como Deus me persegue? Já não me criticaram o suficiente?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
23 “Quem dera minhas palavras fossem registradas! Quem dera fossem escritas num monumento,
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
24 entalhadas com um cinzel de ferro e preenchidas com chumbo, gravadas para sempre na rocha!
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
25 “Quanto a mim, sei que meu Redentor vive e que um dia, por fim, ele se levantará sobre a terra.
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
26 E, depois que meu corpo tiver se decomposto, ainda assim, em meu corpo,
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
27 Eu o verei por mim mesmo, sim, o verei com meus próprios olhos; meu coração muito anseia por esse dia!
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
28 “Como vocês se atrevem a me perseguir e dizer: ‘É culpa dele’?
29 — ausente —
29 Deveriam temer o castigo, pois sua atitude merece ser punida; então saberão que há juízo”.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 19, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.