Jó 19
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs ARIB
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Então Jó respondeu:
2 — ausente —
2 Até quando afligireis a minha alma, e me atormentareis com palavras?
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
3 Já dez vezes me haveis humilhado; não vos envergonhais de me maltratardes?
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
4 Embora haja eu, na verdade, errado, comigo fica o meu erro.
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
5 Se deveras vos quereis engrandecer contra mim, e me incriminar pelo meu opróbrio,
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
6 sabei então que Deus é o que transtornou a minha causa, e com a sua rede me cercou.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
7 Eis que clamo: Violência! mas não sou ouvido; grito: Socorro! mas não há justiça.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
8 com muros fechou ele o meu caminho, de modo que não posso passar; e pôs trevas nas minhas veredas.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
9 Da minha honra me despojou, e tirou-me da cabeça a coroa.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
10 Quebrou-me de todos os lados, e eu me vou; arrancou a minha esperança, como a, uma árvore.
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
11 Acende contra mim a sua ira, e me considera como um de seus adversários.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
12 Juntas as suas tropas avançam, levantam contra mim o seu caminho, e se acampam ao redor da minha tenda.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
13 Ele pôs longe de mim os meus irmãos, e os que me conhecem tornaram-se estranhos para mim.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
14 Os meus parentes se afastam, e os meus conhecidos se esquecem de, mim.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
15 Os meus domésticos e as minhas servas me têm por estranho; vim a ser um estrangeiro aos seus olhos.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
16 Chamo ao meu criado, e ele não me responde; tenho que suplicar-lhe com a minha boca.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
17 O meu hálito é intolerável à minha mulher; sou repugnante aos filhos de minha mãe.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
18 Até os pequeninos me desprezam; quando me levanto, falam contra mim.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
19 Todos os meus amigos íntimos me abominam, e até os que eu amava se tornaram contra mim.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
20 Os meus ossos se apegam à minha pele e à minha carne, e só escapei com a pele dos meus dentes.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
21 Compadecei-vos de mim, amigos meus; compadecei-vos de mim; pois a mão de Deus me tocou.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
22 Por que me perseguis assim como Deus, e da minha carne não vos fartais?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
23 Oxalá que as minhas palavras fossem escritas! Oxalá que fossem gravadas num livro!
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
24 Que, com pena de ferro, e com chumbo, fossem para sempre esculpidas na rocha!
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
25 Pois eu sei que o meu Redentor vive, e que por fim se levantará sobre a terra.
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
26 E depois de consumida esta minha pele, então fora da minha carne verei a Deus;
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
27 vê-lo-ei ao meu lado, e os meus olhos o contemplarão, e não mais como adversário. O meu coração desfalece dentro de mim!
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
28 Se disserdes: Como o havemos de perseguir! e que a causa deste mal se acha em mim,
29 — ausente —
29 temei vós a espada; porque o furor traz os castigos da espada, para saberdes que há um juízo.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 19, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.