Jó 19
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs ARA
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Então, respondeu Jó:
2 — ausente —
2 Até quando afligireis a minha alma e me quebrantareis com palavras?
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
3 Já dez vezes me vituperastes e não vos envergonhais de injuriar-me.
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
4 Embora haja eu, na verdade, errado, comigo ficará o meu erro.
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
5 Se quereis engrandecer-vos contra mim e me arguis pelo meu opróbrio,
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
6 sabei agora que Deus é que me oprimiu e com a sua rede me cercou.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
7 Eis que clamo: violência! Mas não sou ouvido; grito: socorro! Porém não há justiça.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
8 O meu caminho ele fechou, e não posso passar; e nas minhas veredas pôs trevas.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
9 Da minha honra me despojou e tirou-me da cabeça a coroa.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
10 Arruinou-me de todos os lados, e eu me vou; e arrancou-me a esperança, como a uma árvore.
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
11 Inflamou contra mim a sua ira e me tem na conta de seu adversário.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
12 Juntas vieram as suas tropas, prepararam contra mim o seu caminho e se acamparam ao redor da minha tenda.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
13 Pôs longe de mim a meus irmãos, e os que me conhecem, como estranhos, se apartaram de mim.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
14 Os meus parentes me desampararam, e os meus conhecidos se esqueceram de mim.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
15 Os que se abrigam na minha casa e as minhas servas me têm por estranho, e vim a ser estrangeiro aos seus olhos.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
16 Chamo o meu criado, e ele não me responde; tenho de suplicar-lhe, eu mesmo.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
17 O meu hálito é intolerável à minha mulher, e pelo mau cheiro sou repugnante aos filhos de minha mãe.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
18 Até as crianças me desprezam, e, querendo eu levantar-me, zombam de mim.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
19 Todos os meus amigos íntimos me abominam, e até os que eu amava se tornaram contra mim.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
20 Os meus ossos se apegam à minha pele e à minha carne, e salvei-me só com a pele dos meus dentes.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
21 Compadecei-vos de mim, amigos meus, compadecei-vos de mim, porque a mão de Deus me atingiu.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
22 Por que me perseguis como Deus me persegue e não cessais de devorar a minha carne?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
23 Quem me dera fossem agora escritas as minhas palavras! Quem me dera fossem gravadas em livro!
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
24 Que, com pena de ferro e com chumbo, para sempre fossem esculpidas na rocha!
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
25 Porque eu sei que o meu Redentor vive e por fim se levantará sobre a terra.
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
26 Depois, revestido este meu corpo da minha pele, em minha carne verei a Deus.
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
27 Vê-lo-ei por mim mesmo, os meus olhos o verão, e não outros; de saudade me desfalece o coração dentro de mim.
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
28 Se disserdes: Como o perseguiremos? E: A causa deste mal se acha nele,
29 — ausente —
29 temei, pois, a espada, porque tais acusações merecem o seu furor, para saberdes que há um juízo.
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 19, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.