Jó 19
Pyhä Raamattu (PR-1938) vs NVI
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Então Jó respondeu:
2 — ausente —
2 "Até quando vocês continuarão a atormentar-me, e a esmagar-me com palavras?
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
3 Vocês já me repreenderam dez vezes; não se envergonham de agredir-me!
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
4 Se é verdade que me desviei, meu erro só interessa a mim.
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
5 Se de fato vocês se exaltam acima de mim e usam contra mim a minha humilhação,
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
6 saibam que foi Deus que me tratou mal e me envolveu em sua rede.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
7 "Se grito: É injustiça! Não obtenho resposta; clamo por socorro, todavia não há justiça.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
8 Ele bloqueou o meu caminho, e não consigo passar; cobriu de trevas as minhas veredas.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
9 Despiu-me da minha honra e tirou a coroa de minha cabeça.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
10 Ele me arrasa por todos os lados, enquanto eu não me vou; desarraiga a minha esperança como se arranca uma planta.
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
11 Sua ira acendeu-se contra mim; ele me vê como inimigo.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
12 Suas tropas avançam poderosamente; cercam-me e acampam ao redor da minha tenda.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
13 "Ele afastou de mim os meus irmãos; até os meus conhecidos estão longe de mim.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
14 Os meus parentes me abandonaram e os meus amigos esqueceram-se de mim.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
15 Os meus hóspedes e as minhas servas consideram-me estrangeiro; vêem-me como um estranho.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
16 Chamo o meu servo, mas ele não me responde, ainda que eu lhe implore pessoalmente.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
17 Minha mulher acha repugnante o meu hálito; meus próprios irmãos têm nojo de mim.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
18 Até os meninos zombam de mim, e dão risada quando apareço.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
19 Todos os meus amigos chegados me detestam; aqueles a quem amo voltaram-se contra mim.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
20 Não passo de pele e ossos; só escapei com a pele dos meus dentes.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
21 "Misericórdia, meus amigos! Misericórdia! Pois a mão de Deus me feriu.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
22 Por que vocês me perseguem como Deus o faz? Nunca vão saciar-se da minha carne?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
23 "Quem dera as minhas palavras fossem registradas! Quem dera fossem escritas num livro,
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
24 fossem talhadas a ferro no chumbo, ou gravadas para sempre na rocha!
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
25 Eu sei que o meu Redentor vive, e que no fim se levantará sobre a terra.
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
26 E depois que o meu corpo estiver destruído e sem carne, verei a Deus.
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
27 Eu o verei, com os meus próprios olhos; eu mesmo, e não outro! Como anseia no meu peito o coração!
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
28 "Se vocês disserem: ‘Vejamos como vamos persegui-lo, pois a raiz do problema está nele’,
29 — ausente —
29 melhor será que temam a espada, porquanto por meio dela a ira lhes trará castigo, e então vocês saberão que há julgamento".
Atalhos do teclado
- Capítulo anterior←
- Próximo capítulo→
- Versículo anteriork
- Próximo versículoj
- Limpar seleçãoEsc
- Esta ajuda?
Estude este capítulo no WhatsApp
Peça à IA da Bíblia Fala para explicar Jó 19, comparar traduções ou montar um estudo — tudo direto pelo WhatsApp.